Takaisin karttasivulle

MUISTIN JA MIELEN KUVAT -TYÖPAJA KÄRSÄMÄELLÄ

Kärsämäellä järjestettiin Elämäntarinafestivaalit 11.-16.7.2006 välisenä aikana. Sen teemana olivat Muistin ja mielen kuvat. Tuttavani Janne Aakko pyysi minua ohjaamaan työpajan festivaalin aikana työpaikallaan Taidetalo Nahkurissa. Pidin kolmen päivän Muistin ja mielen kuvat -työpajan lapsille ja nuorille 11.-13.7.2006 välisenä aikana. Idea työpajan tehtävää varten syntyi keväällä 2006 seuratessani erään opiskelijaharjoittelijan kuvataidetunteja Jyväskylässä Lyseon lukiossa opetusharjoitteluni aikana. Muutin tehtävän ideaa omien kiinnostusteni mukaisesti. Kirjoitin alustavan suunnitelman, jonka lähetin sähköpostitse yhteyshenkilölleni Janne Aakolle luettavaksi. Aakon mielestä idea oli toimiva ja toteuttamiskelpoinen, joten jatkoin suunnitelman kehittelyä. Suunnitelmaan vaikuttivat taidesuuntaukset ja taidekasvatusnäkökulmat sekä sosiokulttuurinen innostaminen. Suunnittelutyössä vaikuttivat lisäksi ohjaamani Abien teoksia Jyväskylässä -työpajan työskentelyprosessin ja aineiston analysointivaiheen aikana mieleeni tulleet kehitysideat.

Työpajan aikana suunnittelin tekeväni toimintatutkimusta yhdessä osallistujien kanssa, mutta roolini etnografina tulisi myös esille seuratessani osallistuvan havainnoinnin avulla työskentelyä. Tutkimuskysymykseni ja tavoitteeni olivat samat, joita olin pohdiskellut Jyväskylän työpajan aikana lukuun ottamatta lukion opetussuunnitelman päämääriä. Kärsämäellä minulla oli vapaammat kädet päättää työpajaan liittyvistä asioista, sillä työpajaa ohjatessa ei tarvinnut huomioida minkään instituution tavoitteita. Tutkimuskysymysten avulla pyrin valottamaan yhteisötaidetyöpajojen ohjaamiseen liittyviä asioita:

• miten lähestyä työpajan osallistujia ja toimia yhteisötaiteellista projektia ohjatessa?
• miten osallistujat kokevat yhteisötaiteelliseen projektiin osallistumisen?
• mitä lisäarvoa verkkoympäristön käyttö tuo työpajaan?

Halusin toimia työpajan yhteisön aktivoijana ja yhteisöllisyyden lisääjänä. Pyrin sisällyttämään työpajaan yhdessä tekemisen, vuorovaikutuksen, lähiympäristöön tutustumisen luontoa arvostavia näkökulmia huomioon ottaen, omien tarinoiden pohdiskelun sekä nykytaiteeseen tutustumisen. Tavoitteenani oli myös kiinnittää laajemman yleisön huomiota työpajaan, jotta yhteisön ihmisten äänet tulisivat kuuluviin. Tämä voisi edistää toiminnan jatkuvuutta ja pysyvyyttä sekä tuoda yhteisön jäsenille palautetta ikätovereilta, sukulaisilta, tuttavilta ja muilta ihmisiltä. Julkisuuden myötä yhä useammat ihmiset voisivat kiinnostua taidetyöpajoista ja muista kulttuuritapahtumista, joka saattaisi lisätä tapahtumien osallistujamääriä ja yhteisöllisyyttä koko Kärsämäellä.
Työpajan aikana toimin eri rooleissa. Olin ohjaaja, tutkija, kuvataiteilija, innostaja ja reportteri. Halusin saada erityisesti työpajan osallistujat, mutta myös Taidetalo Nahkurin ja Elämäntarinafestivaalien henkilökunnat aktiivisiksi osallistujiksi toimintatutkimukseen. Eri ihmisten kanssa käymieni keskustelujen perusteella Kärsämäen taidetoiminta sekä yhteisöllisyyden ja ihmisten aktiivisuuden lisääminen tarvitsivat kehittelyä. Niistä tuli tärkeimpiä toimintatutkimuksen yhteisiä tavoitteita.    

Sain matkarahat ja päivärahan työpajan ajalta Elämäntarinafestivaalien rahastosta. Majoituksen sain Taidetalo Nahkurista.



Työpajan suunnitelma:

Alussa jokainen osallistuja tekee mobilen eli eri materiaaleista koostuvan esineen ympäristöstä löytyvistä oksista, kävyistä, lehdistä, kivistä jne. Apuna on rautalankaa ja siimaa.

Jakaannutaan pieniin ryhmiin: ryhmissä kehitellään äänimaisema jokaisen mobilelle. Äänimaisemat esitellään kaikille. Tällöin olen jakanut paperilappuja osallistujille. Ne, jotka kuuntelevat esityksiä, kirjoittavat äänistä mieleen tulevia sanoja papereille. Äänet nauhoitetaan.

Jakaannutaan jälleen ryhmiin, ei välttämättä samoihin ryhmiin. Ryhmän sanoista muodostetaan yhteinen runo. Paperilapuille kirjoitetut sanat yhdistetään runoiksi.

Jokainen osallistuja maalaa ison maalauksen, aiheena ryhmässä syntynyt runo.
Tämän jälkeen kuvataan koko ryhmän kanssa videopätkä, jonka aiheena ovat maalaukset. Maalauksista etsitään hahmoja, maisemia ja tarinoita, joita kuvataan ympäristöstä. Maalausten tarinat ovat videoiden aiheena. Käytetään mobileiden/soittimien ääntä taustalla.

Lopulta poltetaan osallistujille dvd:t videoista.

Tämän jälkeen kirjoitellaan ajatuksia ja kommentteja, joita on syntynyt ryhmätyöskentelyn ja oman työskentelyn aikana.

Tehtävään menee aikaa noin 12 tuntia. Sitä voi tarvittaessa typistää jättämällä jokin vaihe tekemättä tai nopeuttamalla työskentelyn tahtia. Tarvittaessa sitä voi myös laajentaa.




Kirjoitimme Janne Aakon kanssa työpajaa esittelevän artikkelin Haapavesi-lehteen ennen työpajan alkamista, jonka pyrkimyksenä oli mainostaa työpajaa.
Työpajaa ennen mietin, miten saisin osallistujat kokemaan työpajan yhteisötaideprojektina, vaikka sen voisi nähdä myös opetuskokeiluna. Jotta yhteisötaiteen kriteerit olisivat täyttyneet, osallistujat oli etäännytettävä koulumaisesta työskentelystä ja saatava näkemään minut muuna kuin kuvataideopettajana. Koulumaisuutta vähensi työpajan tavoite teosten viemisestä julkisille paikoille Kärsämäen keskuskoululle ja Taidetalo Nahkurin galleriaan ihmisten katseltaviksi ja koettaviksi sekä oppilaiden aktiivinen vaikuttaminen työpajan suunnitelmiin, aikatauluihin ja tavoitteisiin. Keskeistä oli, että työpaja oli osallistujille vapaaehtoinen. Vaikka olinkin suunnitellut tehtäviä etukäteen, oli tärkeää saada osallistujat vaikuttamaan itse tekniikoiden ja materiaalien valitsemiseen, jotta he olisivat päässeet kokeilemaan uusia, kuvataidetunneilta poikkeavia tekniikoita ja materiaaleja. Olin työskentelyprosessissa mukana antamalla osallistujille suunnittelu-, toteutusehdotuksia ja palautetta. Osallistuin myös itse tehtävien tekemiseen, kuten olin päättänyt Jyväskylän työpajan analysointivaiheessa. Työpaja sai julkisuutta lehtiartikkelien, näyttelyiden sekä Yhteisötaiteen verkkoympäristön esittelyn avulla.

Alun perin minulle oli kerrottu, että työpajan osallistujat tulisivat olemaan lähinnä aikuisia, sillä Elämäntarinafestivaalit suunnattiin aikuisille. Kärsämäelle tullessani sain kuitenkin kuulla, että työpajaan ei osallistuisi aikuisia, vaan lapsia ja nuoria 5-vuotiaasta 15-vuotiaaseen. Tämän vuoksi minun oli mietittävä etukäteen tekemiäni suunnitelmia uudelleen ennen työpajan alkamista. Alun perin suunnitelmiini kuului, että työpaja ajoittuisi päivisin klo 11-19 väliselle ajalle kestäen 8 tuntia päivässä. Lasten kanssa työskennellessä tämä tuntui liian pitkältä ajalta työskennellä saman päivän aikana, joten päätin, että työskentelypäivä päättyisi osallistujien mukaisesti silloin, kun he eivät jaksaisi enää keskittyä tekemiseen. Mietin myös tehtävien sisältöjen ja tekniikoiden vaativuutta. Suunnittelin varmuuden vuoksi pienempiä osallistujia varten vaihtoehtoisia tehtäviä, joita he voisivat halutessaan tehdä isompien osallistujien keskittyessä vaativampiin tehtäviin.

Kirjoitin työpajan aikana itsereflektiivistä päiväkirjaa, joka toimi suunnittelukirjana, almanakkana sekä kirjoitus- ja luonnostelulehtiönä. Kuvitin tilanteita ja ajatuksiani kirjaan aina kun minulla oli siihen aikaa. Työpajan aikana pidimme useita keskustelutuokioita sekä teemallisen ryhmähaastattelun, joka tapahtui työpajan viimeisenä aamuna. Kirjoitin keskusteluja ja haastattelun muistiin päiväkirjaani. Jokaisen päivän päätteeksi keskityin myös kirjoittamaan ylös työpajan tapahtumia. Dokumentoin työpajaa kuvaamalla digi- ja videokameralla ja nauhoittamalla ääntä minidisk-soittimelle. Janne Aakko avusti välillä dokumentoinnissa. Ohjasin myös osallistujia dokumentoimaan työskentelyprosessia kirjallisesti ja kuvallisesti paperille ja Yhteisötaiteen verkkoympäristöön. Osallistujat ottivat niukasti digitaalisia kuvia, mutta kuvasivat videolle yhteensä noin tunnin ajan. He eivät suunnitelleet tehtäviä kirjallisesti, eivätkä myöskään kirjoittaneet paljon kommentteja tai palautetta verkkoympäristöön. Yhtenä syynä kirjallisen työskentelyn puuttumiselle näen kirjoittamisen vaikeuden, sillä osa osallistujista oli vasta koulun alaluokilla ja yksi heistä ei ollut vielä koulussa. Verkkoympäristön käyttämisen niukkuus johtui siitä, että työpaja tapahtui pääasiassa ulkona, missä ei ollut tietokoneita.

Osallistujia oli ensimmäisenä päivänä vähän, vaikka työpajaa oli mainostettu lehdessä minun ja Aakon kirjoittaman artikkelin avulla. En usko, että työpajan hinta olisi ollut esteenä, sillä maksu oli vain 5 euroa, joka kattoi koko 3-päiväisen työpajan materiaaleineen. Osallistujia tuli lisää seuraavina päivinä ja työpajan aikana heitä oli kaiken kaikkiaan 6. Osallistujamäärä osoittautui lopulta ihan hyväksi, vaikka ensin se tuntuikin kovin pieneltä.

Piirustuksia

Yhteisötaiteen ja kärsämäkisten kohtaaminen

Olin tullut paria päivää ennen työpajan alkamista Kärsämäelle ja tutustunut ihmisiin, jotka järjestivät taidetapahtumia Kärsämäellä ja sen lähialueilla. Janne Aakon, kuvataiteilijan ja Taidetalo Nahkurin työntekijän, tunsin jo entuudestaan, joka helpotti yhteisöön tutustumista. Tärkeältä ihmisten kanssa kommunikoimisen lisäksi tuntui Kärsämäen ympäristöön tutustuminen ja siihen liittyvien tarinoiden kuuleminen, joka voisi helpottaa työpajan osallistujiin lähestymistä. Ennen työpajaa ostimme Aakon kanssa materiaaleja työpajaa varten Taidetalo Nahkurin laskuun. Työpajan tapahtumapaikka oli Taidetalo Nahkuri, jonka yhteydessä oli esillä Ars-Kärsämäki -kesänäyttely. Näyttely oli mahdollista tuoda osaksi työpajaa. Taidetalo Nahkurin pihalla oli katos, jonka alla oli pöytiä. Niiden äärellä oli mahdollista työskennellä sekä sateella että auringonpaisteella. Paikka oli ihanteellinen, sillä se sijaitsi ulkona, eikä katoksen pöydillä ollut työpajan aikana muuta käyttötarkoitusta. Teokset ja käyttömateriaalit saivat jäädä työskentelyn jälkeen katoksen alle, eikä niitä tarvinnut siirtää muualle.

11.7. oli työpajan ensimmäinen päivä. Työpajaan osallistui päivän aikana 4 lasta ja nuorta. Osallistujia olivat Konsta (8 v.), Anna (7 v.), Tuuli Maria (15 v.) ja Leea (14 v.). Työpajan alussa paikalle tulivat vain Konsta ja Anna. Hetken muita osallistujia odotettuamme aloitimme työpajan kolmistaan. Esittelin itseni ja omia taustojani niin kuvataiteilijana kuin kuvataideopettajana osallistujille. Kerroin myös, missä asun ja millaisia asioita olen tehnyt viime aikoina. Pyysin osallistujia myös esittelemään itsensä ja kertomaan minulle Kärsämäestä.

Tuuli Maria ja Leea tulivat paikalle myöhemmin. Pidimme tuolloin uuden esittelykierroksen.

Ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä mobile, joka toimisi soittimena. Moni osallistujista ei ollut koskaan kuullut sanaa mobile. Monimutkaisuutta mobilen käsittämiseen toi se, että tehtävänannon mukaisesti mobilen tuli toimia myös soittimena. Pyysin osallistujia kertomaan, mikä on heidän mielestään mobile. Isommilla oli mielikuva härvelistä tai roikkuvasta esineestä, mutta pienemmille mobile oli outo käsite. He alkoivatkin kutsua sitä soittimeksi. Selvitin heille, että mobile on liikkuva taideteos tai lelu, jonka aiheuttama vaikutelma perustuu liikkeeseen.

Lähdimme etsimään materiaalia luonnosta mobileiden rakentamista varten. Kiertelimme Taidetalo Nahkurin vehreällä pihalla ja sen ympäristössä. Keskustelimme muun muassa harrastusmahdollisuuksista ja muusta elämästä Kärsämäellä. Vilkkaan keskustelun myötä tutustuimme toisiimme ja ilmapiiri ryhmässä vapautui. Korostin työpajan vapaaehtoisuutta: osallistujat saisivat tehdä antamiani tehtäviä omista lähtökohdistaan. He saisivat muuttaa tehtävän sisältöä tai jättää sen kokonaan tekemättä. Halusin tuoda esille työpajan vapaaehtoisuutta myös pyytämällä osallistujia kertomaan mielipiteensä ruokailutaukojen ja muiden levähdyshetkien sekä päivän työskentelyn lopettamisen ajankohdista.

Palattuamme jälleen pöytien äärelle kerroin, että työpajan tarkoituksena oli tehdä toimintatutkimusta yhdessä osallistujien kanssa. Oleellista olisi, että osallistujat miettisivät omia tavoitteitaan, joita toteuttaa työpajan aikana. He voisivat kertoa niistä tai muista kehittelyä kaipaavista asioista koko ryhmälle, joille yrittäisimme yhdessä löytää keskustelujen avulla ratkaisuja. Jossain vaiheessa työpajaa pitäisin myös ryhmähaastattelun. Taidetalo Nahkurin työntekijöiden kanssa käymissäni keskusteluissa tuli esille, että olisi hyvä kehittää Kärsämäen taidetoimintaa sekä lisätä kärsämäkisten aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä. Samat tavoitteet esiintyivät myös työpajan osallistujien puheissa.

Osallistujat käyttivät materiaalina ympäristöstä löytämiään kiviä, tuohta, lehtiä ja oksia, joita kiinnittivät yhteen liimaamalla sekä sitomalla rautalangalla tai narulla. Aluksi tuntui haastavalta saada eri-ikäiset lapset kiinnostumaan samasta tehtävästä ja työskentelemään yhdessä. Näin tilanteessa myös hyviä puolia, sillä pienemmät saivat myös isommat osallistujat innostumaan työskentelystä omalla iloisuudellaan ja aktiivisuudellaan ja isommat taas pystyivät auttamaan pienempiä vaativammissa tehtävissä. Vuorovaikutuksen myötä yhteisöllisyys lisääntyi.

Tein myös itse mobilen. Avustin osallistujia materiaalien valinnoissa ja kiinnittämisessä, jolloin oma tekeminen oli hidasta ja keskeytyi kaiken aikaa. Yritin kuitenkin sitkeästi pitää kiinni tavoitteestani olla yksi ryhmän aktiivisista taiteen tekijöistä ohjaamisen, innostamisen ja tutkimisen ja reportterina toimimisen lisäksi.

Erityisesti pienemmät osallistujat Anna ja Konsta tekivät mobileita innokkaasti. Heille tehtävän aloittaminen oli luontevampaa kuin isommille. Isommat kuljeskelivat etsimässä luonnonmateriaalia hieman vaivaantuneen näköisinä. Voi olla, että mobilen tekeminen luonnonmateriaalista ja luonnonmateriaalin etsiminen pusikoista tuntui heidän mielestään aluksi typerältä. Vaivaantuneisuus poistui kuitenkin heidän rakentaessaan ja maalatessaan mobileita. Isommat osallistujat avautuivat myös keskustelemaan hitaammin kuin pienemmät. Pienemmät olivat avoimia ja innostuneita, joka piti työilmapiirin mukavana ja leppoisana.

Annoin osallistujille vapaat kädet ja runsaasti aikaa ideoida ja tehdä omanlaisensa mobilen. Kiinnittämismahdollisuudet olivat rajalliset, joka esti osallistujien hurjimpien ideoiden toteutumisen. Pienempien ja isompien työskentelyssä oli eroja. Pienemmät tekivät jo kolmatta mobilea isompien vielä luonnostellessa ja suunnitellessa ensimmäistään. Isommat miettivät myös mobileiden värisävyjä ja muotoja harkitummin, kun taas pienemmät yrittivät toteuttaa kaikki ne ideat, joita keskustelut, yhdessäolo ja ympäristössä havainnoiminen olivat saaneet aikaan.

Kun mobilet olivat valmiit, pidimme tauon. Katselimme mobileita yhdessä ja keskustelimme niistä. Kysyin, mistä aiheet olivat syntyneet ja olivatko lopputulokset odotusten mukaisia. Annan ja Konstan aiheet olivat tulleet mielikuvituksesta. He olivat tyytyväisiä lopputuloksiin ja pitivät erityisesti mobileiden kirkkaista väreistä. Tuuli Maria ja Leea eivät olleet varmoja, mistä olivat saaneet inspiraationsa. Tuuli Marian mobilessa oli mielestäni vaikutteita japanilaisesta kulttuurista. Hän sanoi kuuntelevansa japanilaista rockia, mutta ei löytänyt itse japanilaista tyyliä mobilestaan. He olivat myös tyytyväisiä lopputuloksiin.

Otin valokuvia työskentelystä ja annoin digitaalisen kameran myös osallistujien käyttöön. He eivät kuitenkaan joko uskaltaneet tai ehtineet ottaa valokuvia.

Materiaalin etsimistä.
Mobileiden tekemistä.

Seuraavaksi osallistujat jakaantuivat kahteen ryhmään, joista toinen oli isompien ja toinen pienempien ryhmä. Ensin pienemmät soittivat soittimia ja isommat kirjoittivat paperilapuille äänistä mieleen tulevia sanoja. Tämän jälkeen ryhmien osat vaihtuivat. Pienemmät soittivat soittimia innoissaan, eivätkä olisi millään lopettaneet. Isompia taas soittaminen tuntui ujostuttavan ja jopa nolostuttavan. Isompien osallistujien palautteessa Yhteisötaiteen verkkoympäristössä lukeekin, että soittaminen tuntui välillä tylsältä, kun taas pienempien palautteen mukaan soittaminen oli mukavaa. Nauhoitin äänet minidisk-soittimelle ja kuvasin soittamisen ja sanojen kirjoittamisen videokameralle. Myös Janne Aakko auttoi dokumentoinnissa.

Soittamisen jälkeen laitoimme sanat pöydälle ja keksimme niitä yhdistelemällä koko ryhmän voimin runoja. Myös minä ja Janne Aakko olimme mukana kirjoittamassa sanoja sekä keksimässä runoja. Runojen keksiminen oli hauskaa. Nauroimme eri variaatioille ja lopputuloksille. Myöhemmissä keskusteluissa pienemmät muistuttivat moneen otteeseen, että runojen keksiminen oli ollut hauskaa. Hauskaksi runoilemisen teki yhteisen tekemisen lisäksi se, että jotkut pienempien kirjoittamista sanoista oli kirjoitettu väärin, jolloin runot kuulostivat entistä hullunkurisemmilta. Oli varottava, että pienemmät eivät olisi loukkaantuneet, kun heidän sanoilleen naurettiin. Mainitsin tästä varmuuden vuoksi isommille.

Mobileiden soittamista.
Runot

Päivän päätteeksi pyysin kuvaluvat osallistujilta ja heidän vanhemmiltaan, jotta saisin käyttää osallistujista otettuja kuvia lopputyössäni, verkossa sekä muissa julkaisuissa. Kaleva-lehden toimittaja kävi haastattelemassa meitä työpäivän aikana. Artikkeli tulee vuoden 2007 kesälehteen. Sen tarkoituksena on toimia esimerkkinä Kärsämäellä aikaisemmin järjestetyistä työpajoista.   

Kävin päivän päätteeksi keskustelun Janne Aakon kanssa työpajaan liittyvistä asioista. Mietimme päivän tapahtumia ja pyysin häneltä ehdotuksia seuraaville päiville. Hän ei kuitenkaan puuttunut sen enempää työpajan suunnitteluun tai ohjaukseen. Ajattelin haastatella osallistujien lisäksi Aakkoa myöhemmässä vaiheessa, jos haastattelulle olisi tarvetta. Iltapäivällä kirjoitin myös päiväkirjaani työpäivän tapahtumia ja uusia suunnitelmia.

12.7. työpajaan tuli lisää osallistujia: Konstan pikkusisko Sylvia (5 v.)  ja Leean kaveri Milla (15 v.). Tuuli Maria ei enää jatkanut työpajaa. Hänen isänsä kertoi, että Tuuli Maria ei ollut pitänyt lehtitoimittajien haastatteluista. Tämä oli harmillista, sillä toimittajien vierailut olivat tärkeitä, jotta työpaja olisi saanut muiden ihmisten huomiota ja ihmiset olisivat mahdollisesti myös itse kiinnostuneet tapahtumiin osallistumisesta. Lehtimiesten haastatellessa osallistujia, sain myös uutta aineistoa tutkimukseen. Osallistujat kertoivat toisenlaisia asioita työpajan ulkopuolisille toimittajille kuin minulle, jonka kanssa he työskentelivät.
Aamupäivällä maalasimme edellisenä päivänä tehtyjen runojen aiheista maalaukset. Työpajan lyhyyden vuoksi udet tulokkaat Milla ja Sylvia aloittivat maalauksesta, kuten muutkin osallistujat, eivätkä tehneet eilisen päivän tehtäviä. Tämä säästi aikaa ja lisäsi koko ryhmän yhteisöllisyyttä. He pääsivät alkuun yhtä nopeasti kuin muutkin osallistujat. Maalaaminen tuntui olevan kaikkien mielestä mukavaa.

Maalausten jälkeen kuvasimme kahdella videokameralla. Ryhmät jakaantuivat isompien ja pienempien ryhmiin. Maalaukset toimivat inspiraatioiden lähteenä. Ohjasin kumpaakin ryhmää erikseen. Isompien ryhmälle videokuvaaminen tuntui luontevalta. Heidän kuvamateriaalissaan oli vaihtelevia tunnelmia, joita he olivat saaneet aikaiseksi kuvatessaan ulko- että sisätiloissa ja käyttäen eri kuvakulmia. Ulkona oli kaunis valo. Aurinko paistoi, vaikka vettä satoi välillä kaatamalla. Vanhan, hämärän aitan sisällä kuvatut otokset olivat taas hämäriä ja tunnelmaltaan salaperäisiä. Annoin isommille osallistujille ohjeita ennen kuvauksen aloittamista ja heidän tullessaan niitä kyselemään kuvauksen aikana. He työskentelivät kuitenkin enimmäkseen itsenäisesti.

Olin pienempien mukana kuvaamassa. Kuvaaminen tuntui välillä hankalalta, sillä ryhmän pienin, 5-vuotias Sylvia, kyllästyi odottaessaan kuvausvuoroaan ja tuli levottomaksi. Hän villitsi myös Konstaa ja Annaa muihin leikkeihin. Välillä jopa mietin, että lopettaisimme kuvaamisen pienempien kanssa kokonaan ja menisimme jälleen maalaamaan. Tätä ehdottaessani lapset kuitenkin pyysivät, että jatkaisimme, sillä he halusivat kokeilla editoimista. Käytännössä he katselivat vierestä minun editoidessani videokuvaa ja kysellessäni heiltä mielipiteitä. Onneksi editoimisvaihe ei kestänyt kauaa.

Ohjasin myös isompia osallistujia editoimisessa. He pystyivät jo lyhyen opastuksen jälkeen toimimaan omatoimisesti, vaikka heillä ei ollut aikaisempia kokemuksia videon editoimisesta. Lopulta päätimme editoida pienempien ja isompien videomateriaalit yhteen, sillä osallistujat halusivat saada aikaiseksi yhden yhteisen videon. Laitoimme videoon taustaääneksi nauhoittamiani mobileiden ääniä, joita osallistujat olivat saaneet aikaiseksi soittamisen aikana.

Videokuvaaminen ja editoiminen olivat työpajan vaativimpia tehtäviä. Ongelmina oli, että työpajassa ei ollut kuvaamista varten kuin kaksi videokameraa ja editointia varten vain yksi tietokone. Toinen kameroista ja tietokone olivat omiani. Taidetalo Nahkurilla oli tietokoneita, mutta ne olivat tilapäisesti käytössä editoinnin aikana. Videokameroiden ja tietokoneen käyttöä oli vuoroteltava, joka lisäsi pienempien osallistujien levottomuutta. Ongelmana oli myös työpajan lyhyys, jolloin editoimiseen ei voinut käyttää paljon aikaa. Toisin kuin pienemmät osallistujat, isommat osallistujat oppivat editoimisen perusteet nopeasti. Osittain tämä johtui siitä, että isommat olivat tottuneet käyttämään tietokonetta päivittäin.

Maalausta, kuvausta ja editoimista.

Päivän päätteeksi kiersimme Ars-Kärsämäki -kesänäyttelyn, jossa oli suomalaisten ja ulkomaalaisten kuvataiteilijoiden teoksia. Itselleni näyttely oli tuttu. Tunsin suurimman osan taiteilijoista ja teoksista etukäteen. Osallistujat pitivät näyttelyä aika hyvänä ja erikoisena. Siitä oli kuitenkin vaikea saada aikaiseksi keskustelua. Avasin keskustelua kyselemällä heidän tietojaan nykytaiteesta. Koulussa nykytaidetta ei kuulemma opeteta ollenkaan, jonka vuoksi nykytaide tuntui olevan vieras alue osallistujille. Leea kysyi, mitä se on. Milla taas piti sitä aika abstraktina. Keskustelimme siitä, että nykytaiteen teemat ja ideat voivat löytyä myös osallistujien omasta arjesta. Teoksia piti tutkiskella tarkemmin, jotta niiden ideat olisi ymmärtänyt. Monesti ideat olivat hyvinkin yksinkertaisia ja niistä oli mahdollista löytää itselle tuttuja ja mielenkiintoisia asioita. Teoksista voi myös ammentaa ideoita omaan tekemiseen. Näyttelyssä oli esillä Annan (7 v.) isän tekemä teos, joka kiinnosti pienempien joukkoa kovasti. Tähän mennessä olin saanut kaikkien osallistujien kuvaluvat. Pyhäjokiseutu-lehti tuli haastattelemaan työpajapäivän päätteeksi.

Tein iltapäivällä osallistujille DVD-tallenteet videosta. Halusin antaa heille muiston työpajasta. DVD:tä olisi mukava katsoa jälkikäteen kotona ja näyttää vanhemmille ja ystäville.

13.7. oli viimeinen työpajapäivä. Näytin osallistujille valmiin videon isolta kankaalta. Siitä syntyi keskustelua. Osallistujat olivat siihen tyytyväisiä. Pienet pitivät videota hauskana ja vaikuttivat olevan tyytyväisiä, että olivat saaneet tehdä yhteistyötä vanhempien osallistujien kanssa. Isoja nolotti jotkin videossa olevat kohdat. He miettivät, että videosta olisi tullut vielä parempi, jos sen tekemiseen olisi ollut enemmän aikaa. Isommat haluaisivat oppia editoimaan paremmin. Pienemmistä vain Konsta oli kiinnostunut videon tekemisestä myös jatkossa ja haluaisi oppia editoimaan kunnolla.

Videon katsomisen ja siitä syntyneen keskustelun jälkeen osallistujat kirjoittivat palautetta Yhteisötaiteen verkkoympäristöön. He eivät jaksaneet keskittyä pitkään kommenttien kirjoittamiseen, joka johtui osittain siitä, että Konsta ja Anna olivat alakoululaisia ja Sylvia alle kouluikäinen. Kirjoittaminen oli siis hidasta puuhaa.

Tämän jälkeen pidin osallistujille teemallisen ryhmähaastattelun. Kysyin, mitä mieltä ryhmä oli ohjaamisestani, mitä työpaja toi osallistujille ja miten Yhteisötaiteen verkkoympäristö vaikutti työpajaan. Tämän lisäksi kysyin, miten Kärsämäen asukkaita voisi aktivoida tekemään yhteisöllisiä projekteja taiteen keinoin. Kirjoitin haastattelun päiväkirjaani.

Iisalmen sanomista tultiin haastattelemaan meitä.

Iltapäivällä siirryimme työskentelemään Kärsämäen keskuskoululle. Rakensimme näyttelyn koulun kuvataideluokkaan. Osallistujat tuntuivat olevan mielissään paikan valitsemisesta, sillä koulu oli muiden paitsi Konstan ja Sylvian oma koulu ja Kärsämäen ihmisten kohtaamispaikka. Pienemmät eivät jaksaneet keskittyä kauaa näyttelyn rakentamiseen. Annoin heille tehtäväksi jatkaa keskeneräisiä tehtäviä sekä aloittaa ryhmätyönä maalaus- ja piirustustehtävän sekä oman maalaustehtävän. Isommat pystyttivät koko ajan näyttelyä. Uudet tehtävät tulivat myös esille näyttelyyn.

Näyttelyn valmistuttua katselimme teoksia yhdessä. Osallistujat kertoivat, mitä olivat halunneet teoksissaan kuvata. Jokainen kertoi esimerkiksi, mitä oli kuvannut maalauksessa, jota runot olivat inspiroineet. Annoimme myös yhdessä palautetta näyttelyn lopputuloksesta. Kaikki olivat tyytyväisiä näyttelyn pirteään ulkoasuun. Konstan mielestä varsinkin soittimet olivat hienon näköisiä ja ne houkuttelivat soittamaan.

Elämäntarinafestivaalit järjestettiin koululla samanaikaisesti näyttelyn kanssa. Festivaaliin tulleet ihmiset saivat mahdollisuuden pistäytyä katsomassa näyttelyä muun ohjelman lomassa.

Lopetimme työpajan koulun näyttelyyn. Isommat lähtivät koteihinsa toivoteltuamme toisillemme hyvää jatkoa. Lähdimme pienempien lasten kanssa kävelemään kohti Nahkurin taidetaloa, josta vanhemmat tulisivat heitä hakemaan. Olin sopinut vanhempien kanssa, että he tulisivat Taidetalo Nahkurille vasta parin tunnin kuluttua, joten paluumatkalla ei ollut kiirettä. Päätin käyttää ajan hyödykseni ja tutustua yhdessä lasten kanssa Kärsämäen ympäristöön. Leikimme hetken koulun pihassa ja matkalla vastaan tulleessa leikkipuistossa. Lapset leikkivät puistossa olevan pikkupojan kanssa ja itse juttelin vanhemman naisen kanssa, joka oli kuullut työpajastani Leean, yhden osallistujan, kautta. Hän oli kiinnostunut työpajasta ja koko Elämäntarinafestivaaleista, mutta kertoi olevansa niin ujo, että ei esimerkiksi kehtaisi mennä toisten eteen kertomaan elämäntarinoitaan. Olin keskustellut asiasta jo aikaisemmin Janne Aakon kanssa. Hän aavisteli, että maaseudun vanhempi väki oli ujoa, joka saattoi olla yhtenä syynä siihen, että osallistujamäärät erilaisiin tapahtumiin jäivät pieniksi. Kävimme lasten kanssa myös paikallisella kirpputorilla sekä Kärsämäen vanhassa kirkossa, jotka olivat matkan varrella. Kirkossa meille esiteltiin muun muassa urkuja.

Työpaja kesti yhteensä 15 tuntia. Janne Aakko suunnitteli, että teokset voisi myöhemmässä vaiheessa tuoda myös Nahkurin taidetalolle näytteille. Hän voisi rakentaa sen Keskuskoulun näyttelyn jälkeen, eikä tarvitsisi siihen minun tai osallistujien apua. Näyttelystä ei ole otettu valokuvia.

Olin ajatellut mahdollisesti haastatella Janne Aakkoa vielä työpajan jälkeen. Haastattelu tuntui kuitenkin väkinäiseltä ja epäluonnolliselta, sillä olimme jo keskustelleet niistä asioista, joihin halusin vastauksia. Tämän vuoksi päätin jättää sen tekemättä.

maalauksia
Näyttelyn pystytystä.

Osallistujien taustaa

Seuraavassa esittelen osallistujien henkilöhistoriaa sekä heidän taustojaan kuvataiteen harrastamisen parissa.

Kaikki osallistujat tunsivat toisensa, jonka vuoksi vuorovaikutus työpajan aikana oli jo alussa luontevaa. Haastavinta oli lisätä vuorovaikutusta pienempien ja isompien osallistujien välillä. Konsta ja Sylvia olivat sisaruksia ja ystäviä Annan kanssa. Tuuli Maria, Leea ja Milla olivat keskenään ystävyksiä. Kaikilla osallistujilla oli tiivis suhde Kärsämäkeen. Muut osallistujat paitsi Konsta ja Sylvia asuivat tällä hetkellä Kärsämäellä. Konsta ja Sylvia olivat vain käymässä Kärsämäellä, mutta heillä oli siellä paljon sukulaisia ja kavereita ja he olivat viettäneet monet lomansa Kärsämäellä. Konsta kertoi, että heidän vanhempansa olivat kotoisin Kärsämäeltä, mutta he eivät olleet Sylvian kanssa ikinä asuneet siellä. Anna kertoi asuvansa Kärsämäellä, mutta oli syntynyt muualla. Hänellä oli myös paljon ystäviä ja koulu sijaitsi aivan kodin lähellä. Tuuli Maria kertoi muuttaneensa Kärsämäelle vuonna 2001. Hän oli saanut paljon ystäviä, joista suurin osa kävi samaa koulua. Leea ja Milla olivat myös kärsämäkisiä ja heillä oli paljon kavereita.

Kyselin, missä lapset ovat harrastaneet kuvataidetta. Kuvataide oli tuttua kaikille osallistujille. Tuuli Marian isä on kuvataiteilija, joten häntä on kannustettu kuvataiteen harrastamiseen pienestä pitäen. Tuuli Maria maalasi ja piirsi enimmäkseen kotonaan, sillä isän ateljeessa oli hyvät tilat kuvataiteen tekemiselle. Kuvataide oli tullut tutuksi myös koulussa. Myös Annan isä on kuvataiteilija. Annalle kuvataide oli tullut tutuksi sekä kotona että koulussa. Leea kertoi, että koulun kuvataideopetuksen lisäksi hän oli käynyt kuvataideleireillä Haapavedellä. Myös Milla mainitsi käyneensä kuvataideleireillä. Sylvia sanoi maalaavansa enimmäkseen kotona, mutta myös tarhassa. Konsta maalasi ja rakenteli sekä koulussa että kotona.

Koulu tuntui olevan lasten ja nuorten yhteisöllisyyden ylläpitäjä Kärsämäellä. Ystävät olivat luonnollisesti jokaiselle osallistujalle tärkeitä. Koulussa tavattiin säännöllisesti ystäviä, joiden kanssa oli mahdollisuus tehdä mielenkiintoisia asioita yhdessä. Koulu oli myös paikka, jossa tutustuttiin kuvataiteeseen kuvataidetunneilla. Kaikilla oli myös muita kokemuksia kuvataiteesta joko kotoaan tai kuvataideleireiltä. Työpajan näyttelyn vieminen tärkeään ja yhteisölliseen paikkaan Kärsämäen keskuskoululle tuntui yhä luontevammalta ratkaisulta.

Yhteisötaidetyöpajaan osallistumisen anti kärsämäkisille

Isommat kertoivat, että koulussa kuvataide on yksipuolista. Suurimmaksi osaksi maalataan tai piirretään. Rakentelua ei ole oikeastaan ollenkaan. Mahdollisuutena on kuitenkin valita valinnainen Muovailu ja muotoilu -kurssi yläkoulussa. Työpaja oli siis tärkeä, sillä se antoi mahdollisuuden olla toisten ihmisten kanssa ja tehdä asioita yhdessä. Tämän lisäksi työpajassa oli mahdollista irrotella ja kokeilla eri tekniikoita ja ideoita. Koulussa tällaiselle ei ollut kuulemma tarpeeksi aikaa. Työpajassa hyvänä puolena oli myös se, että se oli vapaaehtoinen, eikä siinä ollut koulumaista ilmapiiriä. Osallistujat tutustuivat työpajan aikana myös nykytaiteeseen.

Kyselin, miten osallistujat olivat kuulleet työpajasta, miksi osallistujat olivat osallistuneet työpajaan ja mitä siihen osallistuminen oli heille antanut. Tuuli Marian isä oli Taidetalo Nahkurin työntekijä. Hän oli pyytänyt tytärtään tulemaan työpajaan. Tuuli Maria kuitenkin keskeytti työpajan seuraavana päivänä. Leea taas oli lukenut työpajasta lehdestä, mutta lopulliseen päätökseen tulla työpajaan vaikutti Tuuli Marian osallistuminen työpajaan. Milla oli taas tullut Leean pyynnöstä Tuuli Marian lopetettua työpajan kesken, sillä muuten Leea olisi ollut ainoa vanhempi osallistuja pienempien lasten joukossa. Milla oli kuitenkin tyytyväinen, että osallistui työpajaan. Hänen mielestään Kärsämäellä saisi olla enemmänkin tällaisia tapahtumia, Kärsämäellä kun ei ole hänen mukaansa aikaisemmin vastaavaa työpajaa ollut. Leea oli tullut mielellään, sillä hän pitää kuvataideleireistä ja -kursseista. Hän sanoi, että työpaja oli hyvä, sillä se erosi niin paljon koulun kuvataidetunneista, koulussa kun kuulemma lähinnä maalataan. Leean mielestä työpajat ovat yleensäkin tärkeitä, sillä niiden aikana saa ”taiteilla” kavereiden kanssa. Konsta ja Sylvia ovat Taidetalo Nahkurin työntekijä Janne Aakon sukulaisia ja kuulivat työpajasta hänen kauttaan. Anna tuli mielellään työpajaan erityisesti kuultuaan hänen ystäviensä osallistuvan siihen. Pienemmät osallistujat vaikuttivat olevan mielissään työpajasta. Erityisesti Konsta haluaisi osallistua seuraavanakin vuonna työpajaan.

Kyselin, mistä tehtävistä osallistujat pitivät eniten työpajan aikana. Konsta piti eniten maalaamisesta, soittimien tekemisestä, runojen keksimisestä ja videolle kuvaamisesta. Annan mielestä parasta oli maalaaminen ja runojen kirjoittaminen. Vaikeinta oli videolle kuvaaminen. Sylvian mielestä parasta oli maalaaminen. Millan ja Leean mielestä maalaaminen oli myös kiinnostavinta. He pitivät tämän lisäksi videokuvauksesta. Soittaminen tuntui heidän mielestään välillä tylsältä. Kaikkien mielestä oli mukavaa, että työpaja antoi mahdollisuuden tehdä taidetta ystävien kanssa ja tutustua muihin osallistujiin paremmin.

Kyselin osallistujilta, millaiseen työpajaan he haluaisivat osallistua jatkossa. Pienet lapset sanoivat, että samantyyppiselle kuin tämäkin työpaja. Työpaja olisi "sekakurssi", jossa voitaisiin tehdä kaikkea. Isompia kiinnostaisivat leirit, joilla oltaisiin yötä. Leea täsmensi: "Tuolloin olisi enemmän aikaa miettiä kaikkea, vaikka koko yön.". Milla ja Leea kertoivat myös, että olisi mukavaa, jos osallistujia tulisi muualtakin ja saisi uusia kavereita. Isommat osallistujat haluaisivat kuvataidetyöpajoissa oppia ihmisen mittasuhteita, valokuvausta, maalausta ja sommittelua ja ehkä myös videokuvausta. Koulussa niitä ei ole tarpeeksi ja videokuvauksen mahdollisuutta ei ole lainkaan. He eivät olleet myöskään koskaan kokeilleet keramiikkaa. Performanssi tai muu esittäminen voisi myös kiinnostaa.

Kysyessäni, miten Kärsämäen taidetoimintaa voisi kehittää ja
saada osallistujia työpajoihin, osallistujat valittelivat muun muassa
huonoa mainostamista ja mielenkiintoisten tapahtumien puutetta. Itse tulin siihen tulokseen, että tapahtumia mainostavilla lehtiartikkeleilla ei ollut yhtä suurta merkitystä kuin ihmisten välisellä vuorovaikutuksella. Parhaiten työpajoihin saatiin osallistujia ihmisten suositellessa ja kertoessa niistä toisilleen ja rohkaistessa osallistumaan niihin.

Verkkoympäristön käyttö Kärsämäen työpajassa

Yhteisötaiteen verkkoympäristö oli selailtavana Ars-Kärsämäki -kesänäyttelyssä, jonka avajaiset olivat 10.6.2006. Tuolloin verkkoympäristö oli myös ensimmäistä kertaa julkisesti esillä ja kommentoitavana. Pyysin ihmisiä antamaan palautetta verkkoympäristöstä siellä olevalle kommentointialueelle ja kertomaan, millaiselle työpajalle Kärsämäellä olisi tarvetta Elämäntarinafestivaalien aikana. Verkkosivuilla näkyvän kävijätilaston mukaan kävijöitä oli paljon, mutta palautetta tai kommentteja oli laittanut vain yksi käyttäjä, oliko syynä sitten uskalluksen puute vai tuohon aikaan vielä verkkoympäristön puutteellinen ulkoasu. Hyötynä oli kuitenkin se, että verkkoympäristössä selailleet kärsämäkiset olivat tutustuneet taustoihini jo ennen kuin tulin ohjaamaan työpajaa Kärsämäelle.

Käytin verkkoympäristöä työpajan aikana osallistujien kanssa työskennellessä. He laittoivat työpajasta palautetta verkkoon. Verkko toimii myös työpajan esittelypaikkana näyttelyiden lisäksi. Esittelypaikkana se antaa mahdollisuuden tutustua työpajaan pitkällä aikavälillä myös niille, jotka eivät olleet Kärsämäellä Elämäntarinafestivaalien aikana.

Sain palautetta verkosta myös keskustellessani Taidetalo Nahkurin
työntekijöiden ja kuvataiteilijoiden Janne Aakon ja Pekka Luukkasen kanssa. Luukkanen oli yleensäkin kiinnostunut verkosta kuvataiteen työkaluna ja antoi minulle joitain kehitysideoita. Tämän lisäksi tapasin muutamia ihmisiä, jotka olivat näyttelyn avajaisissa selailleet verkkoympäristöä ja tutustuneet sen sisältöön. He vaikuttivat kiinnostuneilta ja aikoivat perehtyä siihen vielä myöhemmin.

Osallistujat laittoivat vain vähän palautetta ja muita kommentteja verkkoon. Tähän oli monia syitä. Yksi oli se, että pienimmille osallistujille kirjoittaminen oli vaivalloista. Toinen syy verkon vähäiseen ja yksipuoliseen käyttämiseen oli se, että työskentelimme enimmäkseen ulkona. Verkkokommentointia varten oli varta vasten tultava Taidetalo Nahkurin sisätiloissa olevien tietokoneiden äärelle, joka ei tuntunut luontevalta.

Muistin ja mielen kuvat -työpajan päätelmiä

Olin työpajaan tyytyväinen, vaikka ongelmilta ei täysin vältytty. Osallistujien ja Taidetalo Nahkurin henkilökunnan omina
tavoitteina toimintatutkimuksessa olivat Kärsämäen taidetoiminnan
kehittäminen sekä yhteisöllisyyden ja ihmisten aktiivisuuden lisääminen. Tavoitteita käsiteltiin keskusteluissa. Työpaja lisäsi osallistujien välistä yhteisöllisyyttä. Näyttelyt toivat kärsämäkisille ja ulkopaikkakuntalaisille virikkeitä ja aktivoivat heitä katsomaan ja kokeilemaan taideteoksia. Lehtikirjoitukset lisäsivät työpajan huomiota ja saattoivat vaikuttaa ihmisten mielenkiinnon heräämiseen taiteellista ja yhteisöllistä toimintaa kohtaan.

Osallistujien mielestä Kärsämäellä on vähän toimintaa. He kertoivat, että vaikka kesän 2006 aikana onkin ollut jonkin verran tapahtumia, ne eivät ole herättäneet kiinnostusta, sillä kuntainfossa olevia mainoksia ei moni ole huomannut lukea. Itselleni tuli mieleen, että Kärsämäellä on kokoonsa nähden paljon toimintaa ainakin kesäaikana, kuten taidekursseja, näyttelyitä, festivaaleja, konsertteja jne. Näistä esimerkkinä oli Taidetalo Nahkurissa aikaisemmin kesällä järjestetty taidetyöpaja lapsille, jonka aikana oli maalattu ötökkä-teemalla kiviä ja seinämaalauksia sekä Elämäntarinafestivaalit. Janne Aakko kertoi, että ihmiset olisivat kiinnostuneita organisoimaan toimintaa Kärsämäellä, mutta monet kesän työpajat ja tapahtumat ovat peruuntuneet vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Mainostamiseen myös mielestäni panostetaan paljon ja lehdet ovat kiinnostuneita tapahtumista. Olin kuitenkin vain vähän aikaa Kärsämäellä, joten näkökulmani saattavat olla yksipuolisia.

Minua pyydettiin järjestämään työpaja myös tulevaisuudessa Kärsämäellä. Saan siis mahdollisuuden juurruttaa parantaviin muutoksiin tähtääviä muutoksia Kärsämäelle myös jatkossa ja tarkkailla lopputyöni työpajan vaikutusten pysyvyyttä Kärsämäellä. Muutosten pysyvyyden arvioiminen on kuitenkin vaikeaa lopputyöni puitteissa, eikä se sen vuoksi kuulu lopputyöhöni. Työpajaa analysoidessani olen kuitenkin pohtinut, mitä seuraavassa työpajassa voisi tehdä toisin.

Tulin omien havaintojeni ja Aakon sekä muiden paikallisten kanssa käymien keskustelujen avulla seuraaviin tuloksiin. Tapahtumien vähäiset osallistujamäärät saattavat johtua siitä, että vanhempien kärsämäkisten voi olla vaikea maaseudun vaatimattomina ja ujoina ihmisinä osallistua tapahtumiin, joissa käsitellään uusia asioita. Syynä voi olla myös se, että kesälomien aikana liikutaan paljon ja esimerkiksi puutarhan hoitaminen tai mökillä rentoutuminen saattavat kiinnostaa enemmän kuin työpajoihin tai tapahtumiin osallistuminen. Talvella järjestettäviin tapahtumiin saattaisi tulla enemmän ihmisiä. Myös tapahtumia mainostavat lehdet voisivat tulla paremmin luetuiksi talvella, kun siihen jäisi enemmän aikaa.

Seuraavalla kerralla tullessani ohjaamaan työpajaa Kärsämäelle, olisi mielenkiintoista saada lasten lisäksi aikuiset ja ulkopaikkakuntalaiset mukaan toimintaan. Haluaisin järjestää pidempiaikaisen kurssin, jolloin tekemiseen ja ihmisiin lähestymiseen ja tutustumiseen jäisi enemmän aikaa. Ryhmässä olisi hyvä olla enemmän ihmisiä kuin Muistin ja mielen kuvat -työpajassa. Toisaalta huomasin, että pienemmässä ryhmässä osallistujat tutustuivat hyvin toisiinsa ja uskalsivat ilmaista itseänsä vapaasti. Pienessä ryhmässä minulle jäi myös aikaa keskittyä osallistujien henkilökohtaiseen ohjaamiseen.

Seuraava työpaja voisi olla "sekakurssi", kuten pienemmät osallistujat kutsuivat Muistin ja mielen kuvat -työpajaa. Sen aikana käytettäisiin erilaisia tekniikoita ja materiaaleja. ”Sekakurssi” on hyvä, sillä sellainen voi kiinnostaa sekä pienempiä että isompia osallistujia. Työpaja voisi olla myös leiri, jolle jäätäisiin yöksi. Leirille pienempien osallistujien tuleminen olisi kuitenkin hankalaa, joten osallistujille olisi määriteltävä jokin ikäraja. Tehtäviä ajatellessani jättäisin työpajasta pois videotehtävät, jos osallistujissa olisi alle 8-vuotiaita lapsia, joille editoiminen on liian vaativaa tai, jos videotyökaluja ei olisi ryhmän kokoon nähden tarpeeksi.

Seuraavaa työpajaa suunnitellessani työpajan osallistujien mielipiteet ovat etusijalla. Olisi hyvä, jos osallistujien kanssa olisi mahdollista olla yhteydessä sähköpostin välityksellä. Yhtenä mahdollisuutena olisi myös tavata osallistujien kanssa ennen työpajaa ja keskustella työpajan sisällöstä. Tällöin voisi miettiä työpajaa osallistujien mielipiteitä huomioon ottaen. Yhteyttä voisi pitää myös Yhteisötaiteen verkkoympäristön avulla, jonne osallistujat voisivat laittaa ideoitaan työpajaan liittyen. Jotta työpaja olisi selkeä ja yhtenäinen, voisi seuraavassakin työpajassa, kuten tässä työpajassa, olla suuntaa antava, kaikille yhteinen teema. Teemana olisi kaikille tuttu ja arkinen aihe, jotta työpaja olisi helposti lähestyttävä ja ymmärrettävä. Tutusta aiheesta voisi mennä asteittain vaativampaan suuntaan niin teknisesti kuin sisällöllisestikin.

Olisin halunnut käyttää enemmän verkkoympäristöä työpajan aikana. Seuraavassa työpajassa aion lisätä verkkoympäristön käyttöä.

artikkeli1
artikkeli2

takaisin alkuun

Käyttäjien jättämät viestit
seuraava ketju 
[31.5.2006 13:26:17]  Annika Saarinen: Tervehdys!
Kärsämäki on itselleni tuntematon paikka. Toivoisinkin, että saisin vihjeitä siitä, mitä Kärsämäellä voisi workshopin aikana tehdä elämäntarinallisuuteen liittyen. Tämän lisäksi voit kommentoida, miten tämä verkkoympäristö sopii selailtavaksi taidenäyttelyn yhteydessä.

Kesäisin ajatuksin, Annika S.
edellinen ketju  seuraava ketju 
[3.7.2006 13:35:58]  PL: Moikka vaan!
Pikkuisen olin hukassa, kun yritin etsiä tätä Kärsämäen projektiasi.
Verkkoympäristössä surfaaminen ei oikein toiminut toivotulla tavalla - ehkä siihen on mahdollista saada parannusta myöhemmin.

MUTTA itse projektit ovat mielenkiintoisia - pidin kovasti mm. Jyväskylän projektista.
[10.7.2006 13:07:40]  Annika Saarinen: Moikka vaan!
Kiitos palautteesta. Tässä vaiheessa verkkoympäristö on vasta kokeiluasteella. Yritän saada verkkoympäristöä selvemmäksi. Karttasivulle olen ajatellut laittaa kaupunkien/projektien nimet vielä selventämään, mihin projektiin missäkin kohtaa karttaa pääsee selailemaan.

Terveisin, Annika S.

edellinen ketju 
[10.7.2006 13:02:13]  Annika Saarinen: Muistin ja mielen kuvat -workshop
Hei!

Tänne workshopiin osallistujat voivat laittaa ajatuksiaan workshopin aikaisesta työskentelystä ja miettiä, mikä työskentelyssä oli kiinnostavaa tai mielenkiinnotonta. Minua kiinnostaa saada tietoa siitä, mitä workshop antoi osallistujille. Tänne voi kirjoittaa myös palautetta ohjaajalle.

Terveisin, Annika S.
[12.7.2006 15:09:04]  konsta koponen 8v: Muistin ja mielen kuvat -workshop
Pidin maalaamisesta, soittimien tekemisestä, runojen tekemisestä ja kuvaamisesta.
[12.7.2006 15:14:00]  anna pesonen 7v: Muistin ja mielen kuvat -workshop
Parasta oli maalaaminen ja runojen kirjoittaminen. Vaikeata oli videolle kuvaaminen.
[12.7.2006 15:27:39]  Milla ja Leea: Muistin ja mielen kuvat -workshop
Tähän mennessä maalaaminen on ollut kiinnostavinta. Videokuvaaminen oli kivaa. Soittaminen tuntui välillä tylsältä. Mukavaa on ollut myös se, että on voinut tehdä juttuja kavereiden kanssa.
[12.7.2006 15:56:30]  Sylvia 5v.: Muistin ja mielen kuvat -workshop
Parasta oli maalaaminen.
viestien alkuun