takaisin karttasivulle

ABIRYHMÄN TEOKSIA JYVÄSKYLÄSSÄ

Ohjasin Abiryhmän teoksia Jyväskylässä -työpajan opetusharjoitteluni aikana. Työpaja tapahtui Jyväskylän normaalikoulun lukiossa abeille suunnatulla Muotoilu-kurssilla 8.3.-23.3.2006. Osallistujien oma kuvataideopettaja Anne Raasakka seurasi ja antoi palautetta ohjauksestani ja avusti käytännönasioissa. Opetustunteja työpajan aikana oli 15 ja osallistujia 10. Normaalikoulun opetusympäristö, oppilaat ja muu henkilökunta olivat minulle tuntemattomia lukuun ottamatta Anne Raasakkaa, jonka tunsin ennestään.

Aloitin työpajan suunnittelemisen jo hyvissä ajoin ennen työpajan alkamista. Ennen työpajaa pidin yhteyttä Raasakan kanssa sähköpostin välityksellä keskustellen työpajaan liittyvistä asioista. Sain häneltä hyödyllisiä kouluun liittyviä tietoja, jotka auttoivat suunnittelutyössä. Raasakka oli toiminut jo useana vuotena kuvataideopettajana Normaalikoulun yläkoulussa ja lukiossa ja opettanut myös työpajaan ilmoittautuneita osallistujia. Lähetin hänelle alustavia suunnitelmia työpajasta, joista hän antoi palautetta. Hän rohkaisi minua viemään oppilaat uusille urille ja poikkeamaan tavanomaisesta opetuksesta.

Tutustuin etukäteen Normaalikoulun verkkosivuihin, joilta löysin tietoa lukion aikatauluista ja kurssien sisällöistä. Verkkosivuilla tutkin lukion kuvataiteen nykyistä opintosuunnitelmaa, jota käytettiin Muotoilu-kurssilla. Työpajan suunnitelmaa tehdessäni se toimi työpajan tavoitteiden ja sisältöjen ohjenuorana. Suunnitelmiin vaikuttivat myös monet taidesuuntaukset, taidekasvatuksen näkökulmat ja sosiokulttuurinen innostaminen.

Sovimme, että Raasakka toimisi opettajana kurssin alku- ja loppuosassa syventäen oppilaita muotoilun historiaan, esineiden suunnitteluun ja varsinaiseen toteuttamiseen. Itse pitäisin kurssin keskiosan aikana kahden viikon mittaisen yhteisötaidetyöpajan. Kurssin työpajamaisuutta korostaakseni käytin jo suunnitteluvaiheessa oppilaista nimitystä osallistujat. Itseäni kutsuin ohjaajaksi.

Päätin toimia työpajan aikana ohjaajan, tutkijan, kuvataiteilijan ja innostajan rooleissa tarpeen mukaan. Työpaja tuli tapahtumaan kouluympäristössä, joten oli varauduttava siihen, että minut koettaisiin vahvasti ohjaajana tai opettajana. Työpajan aikana eri roolit tukivat toisiaan. Niitä ei ole mielestäni tarpeellista erotella toisistaan.

Opintosuunnitelma toi työpajalle omat tavoitteensa: osallistujien suuntaaminen ympäristön havaitsemiseen, projektiin sitoutumiseen, luonnostelutekniikoiden hallitsemiseen ja materiaaleihin tutustumiseen. Omia etukäteen suunnittelemiani ohjaustoiminnan tavoitteita olivat yhdessä tekeminen, vuorovaikutus, lähiympäristöön tutustuminen luonnon arvostamiseen liittyviä näkökulmia huomioon ottaen, omien tarinoiden pohdiskelu ja nykytaiteen tuominen osaksi kuvataideopetusta. Halusin myös saada osallistujien äänet muiden ihmisten kuuluviin, joka voisi edistää palautteen saamista ikätovereilta, sukulaisilta, tuttavilta ja muilta ihmisiltä.

Suunnittelin tekeväni toimintatutkimusta Normaalikoulun abien kanssa työpajan aikana. Tarpeen mukaan voisin toimia myös etnografina ja käyttää aineiston keräämisessä osallistuvaa havainnointia. Työpajaa suunnitellessani mietin tutkimuskysymyksiäni, jotka kohdistuivat yhteisötaiteen ohjaamiseen:

• miten lähestyä työpajan osallistujia ja toimia yhteisötaiteellista projektia ohjatessa?
• miten osallistujat kokevat yhteisötaiteelliseen projektiin osallistumisen?
• mitä lisäarvoa verkkoympäristön käyttö tuo työpajaan?

Työpajaa ennen mietin myös, miten osallistujat voisivat kokea työpajan yhteisötaideprojektina, vaikka se olisikin osa lukion kuvataidekurssia. Jotta yhteisötaideprojektin kriteerit olisivat täyttyneet, osallistujat oli etäännytettävä koulumaisesta työskentelystä ja saatava näkemään minut muunakin kuin kuvataideopettajana. Työpajaa varten suunnittelin luennon, joka oli osittain myös taiteilijaesittelyni. En varsinaisesti osallistunut itse teosten suunnitteluun tai tekemiseen, mutta annoin osallistujille suunnittelu- ja toteutusehdotuksia sekä palautetta. Lisäksi autoin materiaalin etsimisessä. Koulumaisuutta vähensi työpajan tavoite teosten viemisestä julkisille paikoille Jyväskylään ihmisten katseltaviksi ja koettaviksi sekä oppilaiden aktiivinen vaikuttaminen työpajan suunnitelmiin ja tavoitteisiin. Työpajan aikana huomasin, että, koska en ollut osallistujien oma kuvataideopettaja, oli heidän helpompi kokea minut kuvataiteilijana, ohjaajana ja innostajana kuvataideopettajan sijaan. Rooliani opettajana vähensi myös se, että en tehnyt lopullista arviointia Muotoilu-kurssista, vaikka annoinkin osallistujille kuvataideopettajan tavoin palautetta. Numeraalisen arvioinnin ja loppupuinnin koko kurssista teki Anne Raasakka.

Työpajassa oli useita yleisöjä ja yhteistyökumppaneita. Yleisöjä olivat Normaalikoulun alakoulun oppilaat ja opettajat, Mäkimatin perhepäiväpuistossa leikkivät lapset, perhepäivähoitajat, vanhemmat ja muut ohikulkijat, Jyväsjärven jäälle tulleet ulkoilijat ja Baari Vakiopaineen asiakkaat ja henkilökunta. Yhteistyökumppaneita olivat Normaalikoulun lukion ja alakoulun oppilaat ja opettajat, Mäkimatin perhepäivähoitajat, Jyväskylän kaupungin henkilökunta ja Baari Vakiopaineen henkilökunta. Yhteistyötä tarvittiin erityisesti lupa-asioiden selvittelyssä.

Osallistujat tunsivat toisensa hyvin ja monet heistä olivat tehneet yhteistyötä aikaisemmissakin koulu- ja harrastusprojekteissa. Suurin osa oppilaista oli täyttänyt 18 vuotta, joka mahdollisti oppilaiden itsenäisen työskentelyn koulualueen ulkopuolella. Kuvalupien kanssa ei ollut ongelmia, sillä Jyväskylän Normaalikoulussa oli käytäntönä pyytää kuvaluvat jo opiskeluvuoden alussa kaikkia kouluprojekteja varten. Pyysin varmuuden vuoksi vielä suullisesti osallistujilta luvan käyttää kuvia lopputyössäni ja verkossa. Hyvä asia työpajan suhteen oli, että abit olivat käyneet jo suurimman osan lukion kursseista ja olivat lukulomalla. He pystyivät suunnittelemaan työpajan aikatauluja joustavasti. Ongelmaksi osoittautui, että viimeisinä työpajapäivinä osa osallistujista oli ylioppilaskirjoituksissa.  

Työpajan aikana pidin itsereflektiivistä päiväkirjaa, johon kirjoitin suunnitelmiani ja havaintojani työpajasta sekä muistiinpanojani keskusteluista ja haastatteluista. Se toimi myös luonnoslehtiönä. Dokumentoin työskentelyä ottamalla digitaalisia valokuvia ja videokuvaa työskentelyn aikana. Ohjasin myös oppilaita dokumentoimaan työskentelyprosessia valokuvaamalla, kirjoittamalla ja luonnostelemalla työskentelyprosessia. Osallistujat ottivat koko työpajan aikana työskentelystään digitaalisia valokuvia yhteensä noin 50 kappaletta.

Työpajan alkuvaiheessa osallistujat työskentelivät pääasiassa oppituntien aikana kuvataideluokassa, jossa he saivat minulta ohjausta aina tarvittaessa. Välillä he tekivät teoksia myös itsenäisesti oppituntien ulkopuolisella ajalla ja työpajan loppupuolella he siirtyivät työstämään teoksiaan julkisille paikoille koulun ulkopuolelle.

Raasakka seurasi ohjaustani vierestä ja antoi minulle palautetta tuntien päätteeksi. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja työpajan sisällöstä ja ohjaamistavoistani, jotka auttoivat minua analysoidessani aineistoja. Hän antoi työpajasta myös kirjallista palautetta, jota olen käyttänyt tutkimusaineistona. Työpajan aikana Raasakka avusti myös käytännönasioiden järjestelemisessä, jolloin minulle jäi enemmän aikaa työpajan ohjaamiseen ja lopputyön tutkimusaineiston keräämiseen.

Työpajojen aikana Yhteisötaiteen verkkoympäristö oli vielä keskeneräinen. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa käytännössä osallistujien kanssa työskentely-ympäristönä sekä teosten esittelypaikkana. Osallistujat käyttivät verkkoympäristöä monipuolisesti työpajan aikana.

Yhteisötaiteen ja lukioyhteisön kohtaaminen

7.3. tiistaina seurasin kaksi tuntia Anne Raasakan opetusta Muotoilu-kurssilla. Halusin tutustua työpajan osallistujiin ja saada kuvan siitä, mitä he olivat ehtineet tehdä Muotoilu-kurssin aikana. Raasakka oli antanut tehtäväksi suunnitella jonkin esineen. Osallistujat suunnittelivat tehtävää opetellen samalla erilaisia luonnostelutekniikoita. Raasakka näytti hyviä esimerkkejä esineistä, jotka tuntuivat auttavan osallistujia suunnittelutyön etenemisessä. Raasakka kertoi minulle jo työpajaa suunnitellessani, että Muotoilu-kurssin osallistujat olivat analyyttisiä keskustelijoita ja innokkaita kuvataiteen tekijöitä. Muotoilu-kurssi oli valinnainen kuvataidekurssi, jolle usein ilmoittautui kuvataiteesta kiinnostuneita oppilaita. Tälläkään kertaa ei ollut tapahtunut poikkeusta.

8.3. keskiviikkona (2 h) alkoi oma osuuteni Muotoilu-kurssista eli Abiryhmän teoksia Jyväskylässä -työpaja. Sen alustukseksi pidin Powerpoint-esityksen yhteisötaiteesta, julkisesta taiteesta, osallistuvasta taiteesta ja ympäristötaiteesta. Luennon alussa selvensin osallistujille nykytaiteen käsitteitä, jotka tuntuivat heille vierailta. Tämän jälkeen kerroin heille erilaisista yhteisötaidetapahtumista ja näytin niistä monipuolisia kuvaesimerkkejä. Tämän lisäksi toin esiin kestävän kehityksen ja laillisuuskysymykset.
Powerpoint-esityksen aikana esittelin tehtävän:

Suunnitelkaa ja toteuttakaa 2-3 oppilaan ryhmissä teos jonnekin Jyväskylän seudulle, johon ihmiset voivat osallistua. Vuorovaikutus on tärkeää! Teoksessa tulisi olla jotain kotoa löydettyä eli hylättyjä esineitä, jotka liitetään teokseen.

Luennon loppuvaiheessa esittelin Yhteisötaiteen verkkoympäristön ja verkossa olevan portfolioni, joissa oli tehtävään liittyviä esimerkkejä omista taideteoksistani. Luennon lopuksi toin esiin myös kysymyksiä, joita halusin osallistujien miettivän luennon jälkeen: Kenelle haluan tehdä teoksen ja miksi? Miten suunnittelen ja toteutan teoksen? Kenen kanssa haluan tehdä teoksen? Esitykseni vaikutti olevan osallistujille selkeä ja kiinnostava. He tuntuivat kuuntelevan luentoa kiinnostuneesti ja ymmärtävän, mitä työpajassa tavoiteltiin.

Anne Raasakka antoi minulle palautetta, että olin valmistellut huolella esityksen, jossa oli paljon omakohtaista kuvamateriaalia. Hänen mukaansa omakohtaisuus teki esityksestä erityisen kiinnostavan ja osallistujat pääsivät hyvin sisälle käsiteltäviin asioihin. Omakohtaiset kuvaesimerkit auttoivat osallistujia myös löytämään luovia ratkaisuja omiin töihinsä.

Kyselin Powerpoint-esityksen jälkeen osallistujilta vielä kysymyksiä, kuten, mitä he tietävät nykytaiteesta, mikä siinä kiinnostaa ja miten se on vaikuttanut heidän omaan elämäänsä. Monet luennon aikana esittelemäni taidesuuntaukset olivat osallistujille vieraita, mutta mielenkiintoisia. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut kysellä osallistujilta enemmänkin heidän omakohtaisista nykytaidekokemuksistaan.

Kuvaesimerkeiksi olin pyrkinyt valitsemaan esimerkkejä, jotka löytyvät nuorten arkipäivästä. Julkisesta taiteesta esittelin lentolehtiset, julisteet, lasinaluset, tarrat, viestilaatikot, graffitit jne. Lentolehtisiä ja julisteita osallistujat olivat nähneet kaikkialla ja osa osallistujista oli tehnyt niitä itsekin. Myös tarrat, lasinaluset ja graffitit olivat tulleet kaikille vastaan kaduilla ja kahviloissa. Viestilaatikosta esimerkkinä toimi Normaalikoulun käytävällä oleva abien itse tekemä laatikko. Laatikon tarkoituksena oli, että koulun oppilaat saivat laittaa sinne viestejä toisilleen. Myöhemmin viestit luettiin keskusradion kautta koko koululle. Osallistuvasta taiteesta, yhteisötaiteesta ja ympäristötaiteesta toin esimerkkejä laajasti omista kokemuksistani sekä niistä teoksista, joihin olin perehtynyt tarkemmin.

Koin luennon jälkeen, että osallistujat näkivät minut kuvataiteen asiantuntijana, jolla on omakohtaisia kokemuksia taiteen tekemisestä. Tämä tuli esille muun muassa siinä, että he kyselivät innostuneesti taiteellisesta työskentelystäni sekä siinä vastaan tulleista ongelmista. Yksi kysymyksistä oli: mistä tulisi kysyä lupaa, jos haluaisi ottaa valokuvia ostoskeskuksessa taiteellisia tarkoituksia varten. Itse olen ollut sekä kuvataiteilijana että kuvataideopettajana vastaavanlaisissa tilanteissa. Neuvoin osallistujia pyrkimään infotiskin työntekijän tai ostoskeskuksen vartijan puheille, jotka voivat ottaa yhteyttä tarvittaviin henkilöihin. Painotin, että julkisissa tiloissa pätee usein sääntö, että siellä olevia ihmisiä ei saa valokuvata ilman heidän lupaansa.

Luennon jälkeen kerroin työpajan aikana tapahtuvasta tutkimuksesta. Esittelin lopputyöni tutkimuskysymykset ja tavoitteeni. Painotin osallistujien oman aktiivisuuden tärkeyttä tutkimuksen etenemisessä. He voisivat vaikuttaa tutkimuksen ja työpajan etenemiseen keskustelujen, haastattelujen, suunnittelun, palautteen antamisen ja muun yhteistyön muodoissa. Tärkeää olisi, että osallistujat miettisivät omia ja yhteisiä tavoitteitaan, joita toteuttaa työpajan aikana.  

Työskentelyn sujuvuuden edistämiseksi päätin, että osallistujat jakaantuisivat pienempiin ryhmiin tehtävien tekemisen ajaksi. En puuttunut ryhmäjakoihin, vaan annoin osallistujien itse valita, missä työryhmässä työskennellä. Tiedostin, että tällöin muodostuu helposti ns. ”kaveriryhmiä”, joten oli mietittävä, millä keinoilla koko ryhmän yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta voisi lisätä. Päädyin siihen, että yhteisiin koko osallistujaryhmän keskustelu- ja palautehetkiin tulisi kiinnittää työpajan aikana yhä enemmän huomiota. Monet työryhmien jäsenistä olivat keskenään ystävyksiä ja tehneet yhteistyötä erilaisissa projekteissa jo aikaisemmin. Osallistujat jakaantuivat neljään ryhmään. Ryhmille annettiin työnimet suunnitelmien mukaan: Sadesoitinryhmä, Vakiopaineryhmä, Aistiryhmä ja jääkylttiryhmä. Sekä Sadesoitinryhmässä että Vakiopaineryhmässä oli kolme tyttöä. Aistiryhmässä oli yksi tyttö ja koko osallistujaryhmän ainoa poika. Jääkylttiryhmässä oli kaksi tyttöä.

Tehtävän aloittaminen vaikutti helpolta ja idearikkaalta. Puhuin Anne Raasakan kanssa, että helppo aloitus saattoi johtua siitä, että osallistujat olivat katselleet luennon aikana monipuolisia kuvaesimerkkejä. Raasakka kirjoitti palautteessaan: ”Jo alussa huomasi, että oppilailla oli tulossa omakohtaisia ja itselle tärkeitä projekteja.”. Työpajan vähäisen osallistujamäärän vuoksi minulla oli mahdollisuus antaa kaikille henkilökohtaista ja tasapuolista ohjausta.

9.3. torstaina (1 h) osallistujat toivat kodeistaan, kirpputoreilta, koululta ja muualta ympäristöstä löytämäänsä materiaalia teoksia varten. He työskentelivät omissa työryhmissään. He kirjoittivat ja luonnostelivat paperille sekä keskustelivat ajatuksistaan toistensa kanssa. Kiertelin luokassa kuunnellen ryhmien ideointia. Oppilaat viittoivat minut paikalle, kun tarvitsivat apua. Alussa apua tarvittiin erityisesti materiaaleja, suunnitelmien toteutusmahdollisuuksia ja paikan valitsemista koskevissa kysymyksissä.

Tuntien loputtua ryhmät esittivät suunnitelmansa koko osallistujaryhmälle. Koin tärkeäksi teosten suunnitelmien jakamisen koko ryhmän kanssa. Tällöin osallistujat saivat minulta ja muilta osallistujilta palautetta, jonka avulla oli mahdollista kehittää suunnitelmia yhä paremmiksi. Teosten suunnitelmien jakaminen koko ryhmän kanssa lisäsi myös yhteisöllisyyden tunnetta.

10.3. perjantaina (2 h) osallistujat jatkoivat teostensa suunnittelua. Keskustelimme ja otimme selvää lupa-asioista muun muassa Jyväskylän kaupungin verkkosivuilta. Tämän lisäksi Anne Raasakka soitti eri tahoihin saadakseen tietoa lupa-asioista. Ohjasin suunnittelua osallistujien pyytäessä apuani. Annoin työryhmien keskittyä mahdollisimman paljon itsenäiseen työskentelyyn.

Olin saanut käsiini mielenkiintoisen Taidelehden artikkelin julkisesta taiteesta. Luimme yhdessä artikkelin ja katselimme niissä olevia kuvia. Artikkelissa oli hauskoja ideoita, jotka saattoivat virkistää suunnittelutyötä ja tarkentaa, mitä on julkinen taide (public art).

Toisen tunnin aikana kävin vuorotellen kaikkien työryhmien suunnitelmat läpi. Ryhmien osallistujat kertoivat, mitä he olivat saaneet aikaiseksi, mitä he aikoivat tehdä seuraavaksi ja millainen lopullinen teos tulisi olemaan. He näyttivät myös paperille tekemiään suunnitelmia, joissa oli havainnollistavia tekstejä ja piirroksia teoksista. Suunnitelmat esiteltiin vielä lyhyesti koko ryhmälle ja niistä annettiin palautetta.

Anne Raasakan mielestä ohjaustyöni oli innostavaa.

14.3. tiistaina (1 h) osallistujat alkoivat rakentaa teoksia koululla ja kävivät valitsemissaan paikoissa miettimässä teoksen ja luonnon suhdetta. He kiinnittivät huomiota muun muassa sijaintiin, näkyvyyteen ja kiinnittämismahdollisuuksiin.

Vakiopaine-ryhmällä oli monenlaisia ongelmia, jotka saivat työryhmän jäsenet kinastelemaan keskenään. Yhtenä ongelmana oli, että osa työryhmän jäsenistä myöhästyi tunneilta. Toiset ryhmäläiset turhautuivat odotellessaan myöhästelijöitä. Työryhmän jäsenet eivät olleet yhteisymmärryksessä myöskään teoksen sisältöön liittyvistä asioista. Pääongelmana oli kuitenkin se, että teoksen lopullisesta pystyttämispaikasta ei ollut vielä tietoa. Ryhmää kiinnosti ensisijaisena teospaikkana Vakiopaine-baari. Ongelmana oli, että luvan saaminen teoksen viemisestä Vakiopaine-baariin oli vaikeaa. Työryhmä ei ollut varma, mistä syystä lupaa ei ollut saatu. Syynä saattoi olla, että omistaja ei ollut itse paikalla heidän käydessään paikan päällä kysymässä lupaa. He olivat pyytäneet baarin työntekijää kysymään lupaa omistajalta heidän puolestaan, mutta hän oli saattanut unohtaa koko asian. Toinen mahdollisuus oli, että Vakiopaine-baarissa ei oltu innostuneita teoksesta. Työryhmä tuntui luovalta ja aikaansaavalta, joten olin vakuuttunut, että keksittyään ratkaisun ongelmilleen, he pääsisivät taas vauhtiin.

Muut työryhmät olivat edenneet hyvää vauhtia teosten tekemisessä, eikä niillä ollut suurempia ongelmia. Niinpä pääsin keskittymään Vakiopaineryhmän ongelmallisen tilanteen selvittelyyn. Pyysin muita osallistujia tulemaan luokseni kysymään neuvoa tarvittaessa. Pyrin selkeyttämään Vakiopaineryhmän jo olemassa olevia suunnitelmia keskustellen niistä ryhmän kanssa. Pyysin ryhmäläisiä miettimään vaihtoehtoisia teoksen esittämispaikkoja ja muokkaamaan suunnitelmia niiden mukaisesti.

Ymmärsin Vakiopaineryhmän kiinnostuksen Vakiopaine-baaria kohtaan. Vakiopaine on paikka, jonne monet jyväskyläläiset kokoontuvat ystäviensä kanssa seurustelemaan. Se on mielenkiintoinen paikka myös sen runsaan kulttuuritarjonnan vuoksi. Sen seinillä on vaihtuvia taidenäyttelyitä ja alakerrassa toimii teatteri. Vakiopaineessa järjestetään myös runo- ja bändi-iltoja.

Tässä vaiheessa minua alkoi harmittaa työpajan lyhytaikaisuus. Olisin halunnut antaa työryhmien ideoida ja tehdä teoksia rauhassa. Työpajan lyhytaikaisuuden vuoksi Vakiopaineryhmää oli hoputettava, mikä saattoi lisätä paineita entisestään.

15.3. keskiviikkona (2 h) osallistujat jatkoivat teostensa tekemistä. Vakiopaineryhmä keskittyi jälleen teoksen tekemiseen ja lopetti kinastelun. Vakiopaine-baarista ei ollut vielä saatu lupaa teoksen pystyttämiseen, vaikka työryhmä oli jo useamman kerran käynyt sitä paikan päällä kyselemässä. He tekivät pöytätabletteja, joihin tuli teoksen ohjeet. Pöytätabletit tehtiin kuvankäsittelyllä, jonka jälkeen ne tulostettiin paksulle paperille. Viimeistelyvaiheessa ne vielä päällystettiin laminoimalla. Työryhmä mietti erilaisia varasuunnitelmia, jos Vakiopaine-baarista ei saataisi lupaa. Yhdeksi varapaikaksi tuli Normaalikoulun yläkoulun ja lukion aula. Kouluympäristössä yleisö rajoittuisi enimmäkseen koulun oppilaisiin ja muuhun henkilökuntaan, kun Vakiopaine-baarissa yleisössä voisi olla eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä Jyväskylästä ja mahdollisesti myös Jyväskylän ulkopuolelta.

Seuraavassa vaiheessa Vakiopaineryhmä rakensi verkkoa, johon ihmiset voisivat ripustaa vaihtamiaan tavaroita. Verkko oli rakennettava sellaiseksi, että sen muotoa olisi helppo muokata tuli se sitten Vakiopaine-baariin tai Normaalikoulun ala-aulaan.

Lukuun ottamatta Vakiopaineryhmää, työryhmät olivat jo päättäneet, milloin menevät rakentamaan ja dokumentoimaan teoksia julkisiin paikkoihin. Alun perin olimme suunnitelleet, että kaikki osallistujat lähtisivät yhdessä katsomaan teoksia julkisille paikoille niiden ollessa valmiit. Erityisesti kaikkia olisi kiinnostanut nähdä, miten yleisö reagoi teoksiin. Aika tuntui kuitenkin loppuvan kesken, joten päätimme, että työryhmät keskittyisivät keskeneräisten teosten valmistamiseen. Muiden teoksia voisi käydä katsomassa myös koulun ulkopuolisella ajalla. Työryhmien omasta dokumentoinnista tuli yhä tärkeämpi osa työpajaa. Päätimme, että työryhmät dokumentoisivat teosten rakentamista ja yleisön reaktioita mahdollisimman hyvin ja esittäisivät lopulta ajatuksia ja kuvia työskentelyprosessista kaikille työpajan osallistujille koululla.

Anne Raasakan mielestä olin saanut hyvän kontaktin osallistujiin. Osallistujat keskustelivat kanssani luontevasti. He kertoivat innostuneesti työskentelyprosessistaan ja osallistuivat aikataulujen ja muiden työpajaan liittyvien päätösten tekemiseen. He luottivat minuun ja uskalsivat tulla kysymään neuvoa kaikenlaisissa työskentelyä koskevissa ongelmissa. Raasakka kehui myös sitä, että olin hoitanut Vakiopaine-ryhmän ongelmallisen kinastelun hyvin ja saanut heidät jatkamaan uudella innolla työskentelyä. Itse olin myös tyytyväinen osallistujien ja minun väliseen vuorovaikutukseen.

16.3. torstaina (1 h) ryhmien teokset olivat lähes valmiit. Ylioppilaskirjoitukset olivat alkaneet, joten osallistujien oli suunniteltava yhä tarkemmin aikataulujaan. Osa osallistujista pyysi minulta lupaa tehdä teoksia omalla ajallaan, joten kaikki eivät tulleet torstain tunnille. Avustin paikalle tulleita ryhmiä esimerkiksi teosten materiaalivalinnoissa. Teosten materiaaleissa oli otettava huomioon luonnon olosuhteet, kuten tuuli ja vesisade. Monien ongelmana olikin löytää tarpeeksi kestäviä materiaaleja, joilla kiinnittää teokset julkisille paikoille. Olin mahdollisimman paljon taka-alalla edistääkseni osallistujien itsenäistä työskentelyä.

17.3. perjantaina (2 h) teosten viimeisteleminen jatkui.
Avustin osallistujia etsimällä materiaalia ja välineitä, joita he tarvitsivat. Suurimmaksi osaksi dokumentoin teosten tekemistä.

Vakiopaineryhmä sai vihdoin luvan mennä toteuttamaan teoksensa Vakiopaineeseen. Ryhmä valmisteli vielä jonkin aikaa teostaan koululla ja lähti sitten tekemään sitä paikan päälle. He ottivat digikamerat mukaan dokumentointia varten.

Aisti-ryhmän aistilaatikot sekä Jääkylttiryhmän Jyväsjärven jäälle laitettavat teokset olivat kaiken aikaa valmistumassa. Osallistujat toimivat hyvin itsenäisesti ja itselleni jäi aikaa työskentelyprosessien ylös kirjoittamiseen sekä Yhteisötaiteen verkkoympäristön päivittämiseen.

Sadesoitinryhmä laittoi teoksensa Mäkimatin perhepäiväpuistoon. Ryhmä otti paljon kuvamateriaalia työskentelyvaiheesta ja aikoi mennä dokumentoimaan teostaan sekä sitä katselevia ja kokeilevia ihmisiä vielä iltapäivällä.

21.3. tiistaina (1 h) ne ryhmät, jotka eivät olleet saaneet teoksia vielä valmiiksi, jatkoivat niiden tekemistä. Saatuaan teoksensa valmiiksi, Aistiryhmä vei laatikot seuraavaa aamua varten valmiiksi alakoululle. He olivat suunnitelleet menevänsä Normaalikoulun alakoululle toteuttamaan teoksensa oppilaiden kanssa. Jääkylttiryhmä teki teoskokonaisuutta valmiiksi. Teoskokonaisuuteen kuului lähes kymmenen erillistä teosta, joiden tarkoituksena oli tulla eri puolille Jyväsjärveä hiihtoladun ja luistinradan yhteyteen. Ryhmän jäsenet veivät jo osan teoksista jäälle työpajatuntien jälkeen. He aikoivat jatkaa vielä muutamien teosten tekemistä seuraavana päivänä koululla.

Teoksensa valmiiksi saaneet ryhmät eli Vakiopaineryhmä ja Sadesoitinryhmä tutustuivat Yhteisötaiteen verkkoympäristöön, johon olin tehnyt koosteen Jyväskylän työpajasta. Osallistujat laittoivat kommenttejaan ja kuvia verkkoon. He tuntuivat olevan mielissään verkkoympäristöstä, sillä se mahdollisti, että he pystyivät katselemaan itse sekä näyttämään ystävilleen aikaansaannoksiaan verkon kautta.

22.3. keskiviikkona (2 h) oli viimeinen työpäivä. Kävimme teokset läpi yhdessä: osallistujat esittelivät suullisesti ja kuvallisesti työskentelyprosessinsa. He kertoivat, miten työskentelyprosessi oli onnistunut, mitä olisi voinut tehdä toisin ja miten yleisö reagoi teoksiin. Koko ryhmä antoi palautetta työryhmille.

Lopulta pidin teemahaastattelun koko ryhmälle. Kysyin, miten olin osallistujien mielestä ohjannut työpajaa, miten osallistujat olivat kokeneet yhteisötaiteelliseen projektiin osallistumisen ja mitä lisäarvoa verkkoympäristön käyttö toi työpajaan. Tiedustelin myös, miten osallistujat olivat mielestään kehittyneet työpajan aikana ja, oliko heillä kiinnostusta tehdä jatkossa samankaltaisia projekteja. Kirjoitin haastattelun päiväkirjaani.

Haastattelun jälkeen muutamat osallistujat jatkoivat Anne Raasakan ohjauksessa hänen Muotoilu-kurssin alussa alustamaa tehtävää. Jääkylttiryhmä viimeisteli vielä teoksiaan ja veine vasta tuntien päätyttyä jäälle. He kuitenkin esittelivät muille ryhmille keskeneräisen teoskokonaisuutensa ja aikoivat laittaa kirjallista ja kuvallista kommentointia työskentelyprosessista verkkoympäristöön. Varsinainen työpaja oli päättynyt.

Seuraavassa esittelen työryhmien teosten ideat, teospaikat, lupien antajat ja taustalla vaikuttavat taidenäkemykset. Kerron myös oman mielipiteeni ohjaajan näkökulmasta ja osallistujien mielipiteen työskentelyprosessin onnistumisesta heidän omista näkökulmistaan.

Sadesoitinryhmä (3 oppilasta) suunnitteli toteuttavansa helmistä, sateenvarjoista, kumisaappaista ja muusta kotoa tai kirpputoreilta löytyvästä rojusta puuhun kiinnitettävän soittimen. Aluksi he miettivät teospaikaksi yliopiston alueella sijaitsevaa puuta. Luvan saaminen yliopiston alueelle oli vaikeaa, joten he päätyivät Mäkimatin perhepäiväpuistoon, jossa sijaitsi hieno, suuri ja koukeroinen puu. Luvan teoksen pystyttämiseen he saivat perhepäivähoitajilta.

Teoksessa näkyivät eri taidesuuntaukset, kuten ympäristötaide, julkinen taide, yhteisötaide sekä osallistuva taide, joita olin käsitellyt luennon aikana. Teoksesta tuli hauska ja visuaalisesti kaunis soitin, jota lapset ja muut ohikulkijat saivat tutkia, soittaa ja ihailla puistossa ollessaan. Lapset myös kiipeilivät puussa aikuisten ollessa lähistöllä.

Tehtävä tuntui sopivan ryhmän jäsenille, sillä he vaikuttivat arvostavan itsenäisen työskentelyn mahdollisuutta. Ryhmän jäsenet työskentelivät hyvässä yhteishengessä. He olivat kuulemma olleet ystäviä jo aikaisemminkin. He keskustelivat yhdessä ideoista ja toteutusehdotuksista ja olivat aikaansaavia. Työskentely eteni nopeassa tahdissa.
Ryhmän jäsenet antoivat palautetta, että oli hienoa laittaa teos yleiselle paikalle ihmisten nähtäville. Työskentely oli ollut mukavaa, sillä heillä oli vapaat kädet toteuttaa teoksensa niin kuin he itse halusivat ja mahdollisuus saada apua aina tarvittaessa. Teoksen kokoamisvaiheessa lapset ja muut ohikulkijat katselivat ihmeissään heidän puuhasteluaan ja kyselivät, mitä he olivat tekemässä. Erityisesti lapset kiinnittivät huomiota taideteokseen, tutkivat helminauhoja ja kiipeilivät puussa. Työskentelyryhmä oli tyytyväinen lopputulokseen. Teoksesta tuli sellainen kuin he olivat toivoneet lukuun ottamatta sitä, että sateenvarjoja olisi voinut ripustaa puuhun enemmänkin. Teos olisi saanut säilyä myös kauemmin ehjänä.

sadesoitinkuvat

Vakiopaineryhmä (3 oppilasta) kehitteli idean tehdä Vakiopaine-baariin rautalankaverkon, johon kiinnittävät kotoaan, koulusta ja muualta ympäristöstä löytämiään tavaroita. Vakiopaineessa olevat asiakkaat voivat vaihtaa tavaroita oman mielensä mukaan. Ryhmä kutsui ideaansa ”Vaihtoverkoksi”. Lupa oli kysyttävä Vakiopaine-baarin omistajalta.

Teos oli osallistuva ja yhteisöllinen, sillä se vietiin baariin, joka on monen nuoren ja vähän vanhemmankin jyväskyläläisen kantapaikka. Teokseen kuuluivat pöytätabletit, joissa oli teoksen ohjeet. Niissä näkyi vaikutteita julkisen taiteen kuvaesimerkeistä, joita esittelin osallistujille luennon ja artikkelin lukemisen aikana.  

Ryhmä lähti suunnittelemaan teostaan lennokkaasti. Heillä oli mielenkiintoisia ja luovia ideoita. Ryhmän jäsenet olivat keskenään ystävyksiä, joten jäsenet näyttivät nauttivan vuorovaikutuksesta. Välillä ongelmaksi tuli muun muassa se, että Vakiopaineesta ei saatu heti lupaa teoksen pystyttämiselle. Ryhmän jäsenet turhautuivat ja kinastelivat keskenään. Motivoin ryhmää muiden varasuunnitelmien miettimiseen, johon meni ylimääräistä aikaa. Ongelmat kuitenkin väistyivät ryhmän saadessa luvan teoksen pystyttämiseen Vakiopaineeseen.

Palautteessa ryhmä kertoi, että alussa teoksen idea tuntui mahtavalta ja helpolta toteuttaa, mutta paikkaa etsiessä vastaan tuli vaikeuksia, sillä alkuperäinen paikkavaihtoehto eli baari Vakiopaine ei vaikuttanut aluksi innokkaalta ottamaan teosta vastaan. Viikon selvittelyn ja epävarmuuden jälkeen Vakiopaineesta vastattiin kuitenkin myöntävästi ja ryhmä sai koota teoksensa Vakiopaineeseen. Ryhmän mukaan monet Vakiopaineen asiakkaat olivat innostuneet heidän ideastaan ja vaihtoivat mukanaan tuomiaan tavaroita, kuten laastareita, korvatulppia, haarukan jne.   

Vakiopainekuvat

Aistiryhmällä (2 oppilasta) oli alussa useita hyviä ideoita. He valitsivat niistä toteutettavakseen ”aistilaatikot”, jotka veisivät Normaalikoulun alakouluun oppilaiden kokeiltaviksi. He saivat tähän luvan alakoulun opettajalta joka oli ollut heidän oma opettajansa alakouluaikoina. He löysivät roskiksista, koululta ja kodeistaan materiaalia, jota liittivät teokseen. He maalasivat neljä pahviroskalaatikosta löytämäänsä laatikkoa vihreäksi. Yhteen he tekivät kurkistusreiät ja sisälle jotain, jota katsoa. Toiseen he laittoivat ääntä, jota kuunnella, kolmanteen hajua/tuoksua, jota haistella ja neljänteen jotain, jota koskettaa.

Laatikoiden valmistuttua Aistiryhmä meni Normaalikoulun alakouluun pitämään aistituokiota oppilaille oppituntien aikana. Alakoulun oppilaat kokeilivat ensin laatikoita, jonka jälkeen piirsivät paperille, mitä aistivat. Lopulta piirustuksista koottiin piirustusnäyttely alakoulun käytävän seinälle. Jotta myös makuaisti saatiin mukaan, oppilaille tarjottiin makeisia palkkioksi osallistumisesta.

Aistiryhmän teoksessa oli vaikutteita yhteisötaiteesta ja osallistuvasta taiteesta.

Ryhmä oli hyvin innokas ja toimelias. Jäsenten välinen vuorovaikutus oli avointa ja innostavaa. Ryhmätyöskentelystä huomasi, että jäsenet olivat tehneet toistensa kanssa aikaisemminkin yhteistyötä.

Palautteessa aisti-ryhmä kertoi, että heitä oli aluksi vähän jännittänyt, mitä tulee tapahtumaan, kun he menevät luokkaan alakoululaisten keskuuteen. Käynti oli osoittautunut kuitenkin mukavaksi. Alakoulun oppilaat vaikuttivat innostuneilta ja Aistiryhmä oli tyytyväinen lopputulokseen.

Jääkylttiryhmä (2 oppilasta) suunnitteli toteuttavansa teoksensa Jyväsjärven jäälle. Lupa teosten pystyttämiseen piti hankkia Jyväskylän kaupungilta. Lupa-asiat tuntuivat ensin mutkikkailta, mutta niistä selviydyttiin. Ryhmä halusi toteuttaa Jyväsjärven luisteluradan ja hiihtoladun yhteyteen kylttejä, joissa olisi kuvia ja tekstiä runollisessa muodossa sekä muita taideteoksia, joita voisi katsella. He hankkivat tavaroita kotoaan ja kirpputoreilta. Niiden kerääntymistä oli hauska seurata: pienet, hylätyt luistimet, suksia, keppejä, muovipalloja, keittiövälineitä jne. Teoskokonaisuuteen oli tarkoituksena tulla myös nojatuoli, johon voisi väsyneenä luistelun tai hiihtämisen lomassa käydä istumaan ja rentoutumaan. Nojatuoli-idea jäi kuitenkin toteutumatta, sillä ryhmäläiset halusivat ajatella kestävää kehitystä ja käyttöön tarkoitetulle tuolille ei olisi ollut jatkosijoituspaikkaa.

Teoksessa vaikuttivat monet taidesuuntaukset. Yhteisötaide tuli esille muun muassa siinä, että teoskokonaisuuden tavoitteena oli tuoda virikkeitä jyväskyläläisille ja saada heidät katselemaan ja kokeilemaan aktiivisesti taidetta. Julkinen taide tuli esille siinä, että teoskokonaisuus oli tuotu ulkoilevien ihmisten keskuuteen julkiselle paikalle Jyväsjärven jäälle. Ympäristötaidetta teoskokonaisuudesta teki se, että se oli sijoitettu luontoon ja sitä tehdessä oli mietitty teoksen, luonnon ja ihmisten välisiä suhteita sekä luonnon kunnioittamista.

Jääkylttiryhmän työskentely tuntui lähes ammattimaiselta. Huomasi, että jäsenet olivat tehneet yhteistyötä aikaisemminkin ja harrastaneet paljon kuvataidetta. He työskentelivät itsenäisesti ja saivat aikaiseksi hienon teoskokonaisuuden.

Ryhmä kertoi verkkoympäristöön kirjoittamassaan palautteessa, että, että teosten pystyttämisessä oli tullut kylmä. Ryhmäläiset vaikuttivat tyytyväisiltä lopputulokseen. Ohikulkijat olivat ihmetelleet teoksia ja ainakin joku oli vaikuttanut ilahtuneelta katsellessaan niitä.

Kylttiteoskuvat

Yhteisötaidetyöpajaan osallistumisen anti abeille

Anne Raasakan kirjallisessa palautteessa tuli ilmi, että työpaja oli osallistujille merkittävä, sillä he tekivät itselleen tärkeitä ja omakohtaisia projekteja. Työpaja oli myös kokonaisuus, joka poikkesi tavanomaisista opinnoista. Sen aikana oli keskeistä, että osallistujat saivat toimia kuvataiteilijoiden tapaan aktiivisina toimijoina, jotka oikeasti veivät teoksensa julkisiin tiloihin kouluyhteisön ulkopuolelle. Siitä huolimatta, että osallistujat tunsivat toisensa, yhteisötaideprojektin aikana he tutustuivat toisiinsa entistä paremmin ja saivat mahdollisuuden tehdä mielenkiintoisia asioita yhdessä. He saivat teosten avulla kontaktin myös koulun ulkopuolisiin ihmisiin ja pääsivät vaikuttamaan omaan ympäristöönsä, Jyväskylään.

Oppilaat kertoivat haastattelussa ja verkkoympäristöön kirjoittamassaan palautteessa, että olivat tyytyväisiä työpajaan. Sadesoitinryhmän jäsenet kertoivat verkkoon kirjoittamassaan palautteessa, että tehtävä oli mielenkiintoinen sen erilaisuuden takia. Heidän mielestään oli hienoa saada mahdollisuus tehdä taidetta yleisiin tiloihin kaikkien nähtäville. Piristävää heidän mielestään oli myös se, että työn suhteen heillä oli vapaat kädet ja he saivat toteuttaa ideansa juuri niin kuin he halusivat. Hyvää oli myös se, että he saivat apua aina tarvittaessa. Lisäksi he olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja haluaisivat jatkossa lisää samantyyppisiä projekteja. Jääkylttiryhmä kertoi verkkoympäristöön kirjoittamassaan palautteessa, että teokset ilahduttivat ainakin heitä itseään. Aistiryhmän verkkopalautteessa tuli ilmi, että käynti alakoulun oppilaiden luona oli oikein mukava. He kertoivat alakoulusta tultuaan, että oppilaat olivat olleet innoissaan aistiryhmän suunnittelemasta ohjelmasta aistilaatikoiden parissa. Vakiopaineryhmä kertoi, että monet Vakiopaineessa käyneet ihmiset olivat kiinnostuneita heidän teoksestaan ja halusivat osallistua siihen.

Työpajan aikana osallistujat saivat toimia aktiivisina yhteisön jäseninä ja vaikuttaa toistensa ja muiden ihmisten aktiivisuuteen taiteen keinoin. Työpajan päätteeksi pitämässäni ryhmähaastattelussa monet osallistujista kertoivat kiinnostuksestaan kokeilla samankaltaisia projekteja myös jatkossa.

Anne Raasakka piti ohjaustani innostavana ja kannustavana. Hänen mielestään oppilaat osasivat arvostaa asiantuntemustani, joka tuli esille tietämisenä ja taitoina. Hänen mukaansa olin ohjaajana läsnä oleva ja kuunteleva ja joustavuudestani huolimatta tarpeeksi vaativa. Oppilaiden innokkuuden näki muun muassa siitä, että he käyttivät teostensa valmistamiseen myös koulun ulkopuolista aikaa.

Verkkoympäristön käyttö Jyväskylän työpajassa

Työpajan aikana Yhteisötaiteen verkkoympäristö toimi monipuolisesti sekä työskentely-ympäristönä että teosten esittelypaikkana. Käytin verkkoympäristöä alustaessani tehtävää osallistujille. Näytin sieltä kuvaesimerkkejä ja annoin verkkoympäristön tekstit vapaasti osallistujien luettaviksi. Työpajan aikana täydensin verkkoympäristöä kuvilla ja tekstillä. Työpajan loppupuolella osallistujat laittoivat verkkoon kuvallista ja kirjallista dokumenttia työskentelyprosessista. Tämän lisäksi he kirjoittivat sinne palautetta työpajasta. Kuvallista palautetta tuli runsaasti, mutta kirjallisia huomioita ja palautetta olisin toivonut osallistujilta enemmän.

Verkkoympäristö antoi mahdollisuuden jatkaa työpajaa vielä varsinaisen työpajan ulkopuolella. Osallistujat käyttivät verkkoympäristöä työpajan aikana esimerkiksi kotikoneilla, jolloin pelkkää verkkokommentointia varten ei tarvinnut tulla koululle. Myös työpajan loputtua minun ja osallistujien välinen kommunikointi jatkui verkossa.

Osallistujat tuntuivat olevan tyytyväisiä, että työpajan sisältö näkyi verkossa. He pystyivät katsomaan työskentelyprosessiaan ja näyttämään sitä muille ihmisille verkon kautta. he myös tiesivät, että teokset ja työskentelyprosessi eivät jäisi unohduksiin, vaikka teokset haettaisiinkin lopulta pois julkisilta paikoilta, tuhoutuisivat tai katoaisivat kokonaan. Verkkoympäristö toimi monipuolisena apuvälineenä työpajan ohjauksessa. Verkossa oleva työpajan esittely on yhä nähtävillä ja kommentoitavana verkkoympäristössä kävijöille.

Abiryhmän teoksia Jyväskylässä -työpajan päätelmiä

Olin kutakuinkin tyytyväinen työpajaan. Omat ohjaukseen liittyvät tavoitteeni onnistuivat ja sain myös osallistujien ja Anne Raasakan kanssa käymien keskustelujen, Raasakan kirjallisen palautteen, osallistujille tekemäni teemahaastattelun sekä verkkokommentoinnin ja -palautteen avulla kattavaa aineistoa lopputyön tutkimukseen.

Tutkimuksen tekeminen työpajan aikana tuntui välillä hankalalta. Osittain tämä johtui kokemattomuudestani tutkijana. Jyväskylän työpaja oli ensimmäinen lopputyöhöni liittyvistä työpajoista, jonka vuoksi sitä voisi pitää lopputyöni pioneerikokeiluna. Sen aikana kokeilin rohkeasti erilaisia ohjauksen ja tutkimuksen menetelmiä saadakseni aikaiseksi sekä omasta että osallistujien näkökulmista onnistuneen työpajan. Työpaja toimi esimerkillisenä kokeiluna seuraaville lopputyöni yhteisötaidetyöpajoille Kärsämäellä ja Pietarissa.

Olin tyytyväinen työpajan osallistujalähtöiseen toimintaan. Osallistujat vaikuttivat itse työpajan aikatauluihin, sisältöön ja päämääriin sekä toimintatutkimukseen. Toimintatutkimuksessa osallistujien tärkeimmäksi, yhteiseksi tavoitteeksi kasvoi jyväskyläläisten aktivoiminen taiteen keinoin. Tässä he mielestäni myös onnistuivat hyvin miettien työpajan resursseja, kuten vain kahden viikon mittaista toiminta-aikaa. Heidän taideteoksensa aktivoivat jyväskyläläisiä ja myös heitä itseään.

Työpajan aikana harmitti, että työpaja oli niin lyhyt. Osallistujilla olisi saanut olla enemmän aikaa suunnitella ja toteuttaa teoksia ja osallistua toimintatutkimukseen. Työpajan lyhyys tuli erityisesti esille joutuessani hoputtamaan ja motivoimaan Vakiopaineryhmää jatkamaan työskentelyä vastaan tulleista lupaongelmista huolimatta. Lyhyys tuli esille myös siinä, että työpajan loppupuolella ei ollut joustovaraa vaihtaa haastattelun ajankohtaa, vaikka osa osallistujista oli ylioppilaskirjoituksissa. Työpajan aikana ei ollut myöskään aikaa ottaa yhteyttä lehtitoimittajiin julkisuuden saamiseksi tai mennä koko ryhmällä katsomaan valmiita teoksia julkisille paikoille.

Oppilaiden omalle dokumentoinnille ja loppupuimiselle olisin halunnut myös jättää enemmän aikaa. Kuvallista dokumentointia oli runsaasti, mutta sen sijaan kirjallisia verkkokommentteja ja palautetta kurssista tuli aika vähän. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin voinut verkkoympäristöön laitettavan palautteen ja haastattelun lisäksi pyytää palautetta kyselylomakkeilla tai suullisesti. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Yhteisötaiteen verkkoympäristön käyttämiseen työpajan aikana. Se toimi hyvänä apuvälineenä työpajan aikana ja näytti konkreettisesti, miten sitä on mahdollista käyttää työpajan aikana.

Sain hyvää aineistoa lopputyön analysointiin teemahaastattelusta. Haastattelu tapahtui työpajan viimeisellä tunnilla, jolloin olin saanut luontevan yhteyden osallistujiin. Haastattelun ajankohta oli kuitenkin epäonnistunut, sillä kaikki osallistujat eivät tulleet haastatteluun ylioppilaskirjoitusten vuoksi. Ajanpuutteen vuoksi haastattelua oli mahdotonta siirtää enää tuonnemmaksi. Tuntui myös siltä, että haastattelussa olijat eivät jaksaneet enää keskittyä keskusteluun kaikkien työpajan aikana käymiemme keskustelujen ja verkkoon laitetun palautteen jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut pitää haastattelun jo aikaisemmassa vaiheessa ja haastatella osallistujien lisäksi Anne Raasakkaa. Raasakan haastattelu olisi voinut olla mielenkiintoinen, sillä hän oli saanut läheisen ja itsestäni poikkeavan näkökulman työpajasta ollessaan kaiken aikaa läsnä työpajan aikana ja kuitenkin ulkopuolisena tarkkailijana. Haastattelun dokumentoiminen oli myös puutteellista, sillä en nauhoittanut haastattelua ja nopeasti kirjoittamani muistiinpanot olivat paikoitellen sekavat ja puutteelliset. Onneksi olimme käyneet hyviä keskusteluja koko työpajan aikana osallistujien kanssa, joista sain aineistoa lopputyön tutkimukseen. Ne saattoivat olla myös luonnollisempia kuin ajallisesti ja teemallisesti etukäteen suunniteltu haastattelu.

Vuorovaikutus minun ja osallistujien välillä kasvoi työpajan aikana kaiken aikaa. Keskustelut olivat mielenkiintoisia ja avartavia. Teosten tekemisen aikana osallistujat saivat lisättyä vuorovaikutusta toistensa kanssa ja niiden ollessa valmiit, myös yleisön kanssa.

Työpajan aikana olisin voinut osallistua enemmän teosten suunnitteluun ja toteutukseen samanarvoisena yksilönä yhteisön jäsenten kanssa. Tämä olisi voinut lähentää minua yhä enemmän osallistujien kanssa ja tuoda kuvataiteen asiantuntijuuttani esille. Toisaalta aktiivisena taiteen tekijänä pyrkimykseni osallistujien oman aktiivisuuden lisäämiseen olisi saattanut jäädä varjoon. Päätin kuitenkin kokeilla oman aktiivisuuteni lisäämistä taiteen tekijänä tulevissa lopputyöhön liittyvissä työpajoissa.

Teokset olivat kiinnostavia ja monipuolisia ja saivat oppilaiden palautteen mukaan jonkin verran yleisöä. Yleisömääriä on kuitenkin vaikea arvioida, sillä teokset olivat nähtävillä julkisilla, kaikille ihmisille avoimilla paikoilla, joissa yleisöä oli mahdotonta tarkkailla kaiken aikaa. Paikallislehtien artikkelien avulla yleisöä olisi voinut houkutella teosten äärelle yhä enemmän. Lehtitoimittajiin olisi pitänyt ottaa yhteyttä jo hyvissä ajoin työpajan alkuvaiheessa, joka jäi tekemättä ajanpuutteen vuoksi.

Työskentelyprosessi oli niin minulle kuin osallistujille ja Anne Raasakalle mieleenpainuva ja opettavainen kokemus. Oma osuuteni toiminnan tukemisessa päättyi työpajan loputtua. Toiminnan parantumisen pysyvyyttä on vaikea arvioida työpajan päätyttyä ja erityisesti lopputyöni puitteissa. Suurin osa osallistujista valmistui lukiosta keväällä 2006, jonka jälkeen heihin olisi ollut vaikea saada yhteyttä. Toivon kuitenkin, että työpajasta jäi kaikille hyviä muistoja. Siitä voi olla apua myös tulevaisuudessa vastaan tulevissa yhteisöllisissä tehtävissä.


Video: teosten tekemistä
takaisin alkuun
Käyttäjien jättämät viestit
[19.3.2006 14:40:36]  Annika Saarinen: Ohjeita oppilaille.
Hei Muotoilu-kurssin oppilaat!

Kuvailkaa tänne keskusteluympäristöön kurssin aikainen prosessi suunnittelusta varsinaiseen toteutukseen. Kirjoittakaa ajatuksia, joita teosten tekemisen aikana heräsi. Kertokaa myös, miten ihmiset reagoivat teoksiinne julkisissa paikoissa. Tämän lisäksi voitte laittaa palautetta kurssin sisällöstä ja opetuksesta sekä tämän verkkoympäristön kommentointiosion selkeydestä ja käyttöystävällisyydestä.

Viesteihin voi laittaa niin kuvia kuin video- tai äänilinkkejä. Viestejä laittaessanne vastatkaa koko ryhmänä. Käyttäkää ryhmänne nimeä vastauksissanne (Sadesoitinryhmä, Vakiopaineryhmä, Aistiryhmä ja Jääkylttiryhmä). Tällöin on helpompi nähdä, mitkä kommentit kuuluvat millekin ryhmälle.

Muistakaa laittaa pieniä kuvia kommentteihin. Hyvä kuvan leveys on noin 300-500 pikseliä.

Aurinkoisin terveisin, Annika S.
[21.3.2006 12:27:44]  Sadesoitinryhma: Kuvat
Hei! Tässä kuvia sadesoittimesta ja sen tekovaiheista.
kuvaliitteet:
[21.3.2006 13:13:11]  vakiopaineryhmä: kuvia
Kun kasattiin vaihtopaikkaa vakiopaineessa.
kuvaliitteet:
[21.3.2006 13:22:44]  vakiopaine: kuvia ja kommenttia
Aluksi idea tuntui mahtavalta ja todella helpolta toteuttaa. Paikka etsiessämme tormäsimme kuitenkin vaikeuksiin. Alkuperäinen paikka eli baari vakiopaine ei vaikuttanut aluksi innokkalta ottamaan työtä vastaan. Viikon selvittelyn ja epävarmuuden jälkeen paikka varmistui. Saimme koota työn "vakkariin". Työtä koottaessa muutamat ihmiset kyselivat työn ideasta ja toimivuudesta. Useat olivat innoissaan ideastamme ja halusivat itsekkin käydä "vakkarissa" vaihtamassa tavaroita.... Seuraavan kerran paikalla käydessämme tavarat olivatkin vaihtuneet mukavasti. Tilalle oli tuotu laastaeita, korvatulppia ja haarukka. Esineitä joita ihmiset ovat kantaneet mukanaan.
kuvaliitteet:
[21.3.2006 13:23:01]  Sadesoitinryhmä: Rainmaker
Ideamme "Rainmakeriin" syntyi hyvin nopeasti muokkautuen monista pikaisista suunnitelmista. Alusta asti halusimme liittää taideteoksemme puuhun joten ongelmana oli vain se mitä sinne laitetaan. Lopulta päädyimme sateenvarjoihin ja niiden myötä sateeseen liittyviin elementteihin. Koska teoksen tuli olla osallistava, päätimme rakentaa "soittimen", jota ihmiset voisivat tutkia ja löytää siitä erilaisia ääniä. Päätimme käyttää äänenlähteinä helminauhoja jotka ripustimme kiinni sateenvarjoihin ja helminauhojen päihin ripustimme pieniä kelloja. Ostimme kirpputorilta kahdet lasten saappaat.
Ensimmäinen työvaihe oli helminauhojen teko: ostimme erikokoisia ja -värisiä puuhelmiä ja solmimme niitä siimoihin. Löysimme sopivan puun Mäki-Matin perhepuistosta ja ripustimme sateenvarjot ja saappaat siimoilla alimpiin oksiin sekä helminauhoja sateenvarjoihin. Lopuksi teimme kyltit joissa kerrottiin mistä teoksessa oli kysymys.
"Rainmaker" hämmästytti ohikulkijoita ja puiston väkeä neljän päivän ajan kunnes se alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä ja piti purkaa.

Erityisesti lapset kiinnittivät huomiota taideteokseemme, tutkivat helminauhoja ja kiipeilivät puussa. Jo teoksen kokoamisvaiheessa he tulivat kyselemään mitä olimme tekemässä ja ohikulkijat katsoivat ihmeissään touhujamme. Erään pienen pojan innostunut huudahdus: "ÄITI KATO SAAPPAAT!!" on hyvä esimerkki sadesoittimen herättämistä reaktioista :)

Olimme tyytyväisiä lopputulokseen, teoksesta tuli sellainen kuin toivoimmekin, lukuunottamatta sitä että sateenvarjoja olisi voinut ripustaa puuhun enemmänkin. Olisi toki ollut mukavaa jos teos olisi säilynyt kauemmin ehjänä.

Ympäristötaideteostehtävä oli hyvin mielenkiintoinen sen erilaisuuden takia. Oli hienoa saada mahdollisuus tehdä taidetta yleisiin tiloihin kaikkien nähtäville. Työn suhteen meillä oli erittäin vapaat kädet ja saimme toteuttaa ideamme juuri niin kuin halusimme, mikä oli piristävää! Oli myös hyvä että saimme apua aina tarvittaessa.
Tehtävä oli tosi kiva, lisää tämmöisiä projekteja!!!!!!:):):)
t: Tiia, Sini ja Karo
kuvaliitteet:
[22.3.2006 09:46:00]  jääkylttiryhmä: kuvia
Tässä on kuvia ensimmäisestä pystyttämisreissusta.
kuvaliitteet:
[22.3.2006 09:47:26]  Jääkylttiryhmä: Kuvia
Ensimmäiseltä pystyttämisreissulta lisää kuvia.
kuvaliitteet:
[22.3.2006 09:48:36]  Jääkylttiryhmä: kuvia lisää
Kuvia ensimmäiseltä pystyttämisreissulta.
kuvaliitteet:
[23.3.2006 12:59:31]  Jääkylttiryhmä: jotain sanottavaa
Suunniteltu "lepopaikka jäällä" jää tekemättä, koska käyttöön tarkoitetulle  tuolille ei olisi jatkosijoituspaikkaa. Oli kylmä ensimmäisiä "kylttejä" laittaessa, varpaat tuntuivat halkeilevan jäísinä kotimatkan aikana. Kohta lähdetään viemään loput kuusi taideteosta (just..) jäälle, toivottavasti edelliset on vielä tallella, eikä kukaan minulla-on-lupa-ajaa-missä-vain-jäällä -moottorikelkkailija ole kaatanut niitä kumoon. Kaikista muista paitsi ladulle-luistelemaan "kyltistä" jäi teksti osuus pois, koska katsoimme tekstittömyyden antavan vapaammat kädet lopullisen muotokielen suhteen. Toivottavasti väkerryksemme onnistuvat ilahduttamaan kanssaliikkujiemme matkaa, ainakin meille niistä on iloa tullut!
[23.3.2006 13:10:31]  Jääkylttiryhmä: lisää kuvia
Tässä vielä kuvia luokasta ja jäältä.
kuvaliitteet:
[23.3.2006 13:11:25]  Jääkylttiryhmä: Kuvia
Lisää kuvia...
kuvaliitteet:
[23.3.2006 13:13:41]  Aistiryhmä: Kuvia ja tekstiä
Hankimme siis ruokakaupasta kasan banaanilaatikoita, jotka maalasimme akryylimaaleilla vihreän eri sävyillä. Teimme myös jokaiseen neljään laatikkoon aistia kuvaavan kuvan.

1) Kuuloaistilaatikkoon laitoimme soimaan Amèlie-elokuvasta tutun laulun. Neljäsluokkalaiset kuuntelivat sitä yksi kerrallaan korvakuulokkeilla.

2) Näköaistilaatikkoon asettelimme pehmolelunallen jonka toiseen käteen laitoimme sulan ja toiseen tekoruusun.

3) Hajuaistilaatikkoon suihkautimme kahdelle koehaistolappuselle eri tuoksut. Toinen oli erittäin voimakasta miesten partavettä ja toinen oli naisten hajuvettä.

4) Tuntoaistilaatikkoon sijoitimme pienen hiekkatäytteisen kilpikonnalelun ja pyöränavaimet avaimenperien kera.

Kun neljäsluokkalaiset olivat tutustuneet yhteen laatikoista, he siirtyivät luokan puolelle piirtämään aistimuksen luoman mielikuvan. Samoin he tutustuivat muihinkin aisteihin, piirtäen mielikuvat aina aistihavainnon jälkeen.

Aluksi vähän jännitti, että millainenkohan sekamelska syntyy kun astumme jalallamme luokkaan, mutta käynti olikin oiken mukava. Olimme oikein tyytyväisiä tulokseen.
kuvaliitteet:
[23.3.2006 13:14:43]  Aistiryhmä: Lisää kuvia
Ja tuloksia:
kuvaliitteet:
[7.4.2006 13:32:31]  jääryhmä, jaana: poisto
Aattelin mennä tänään tai huomen aamulla keräämään pois noita härveleitä jäältä, mutta vähän peliättää kun eilen sielä ainakin oli paljon vettä jäällä.. jäi ikävästi viimetinkaan tämä kun olin viikon pois kaupungista enkä tajunnut että jäät varmaan heikkenee sinä aikana, eikä muistettu sopia poistosta yhdessä.
[7.4.2006 18:01:03]  jääkylttiryhmän J: kuvia ynnä muuta
Hain rojut pois jäältä (paitsi kookos-systeemin nostin rannalle, kun oli puhe että L ottais sen hoiviinsa) ja osa sieltä oli jo kadonnutkin.. Ei se jää ollutkaan niin pelottavassa kunnossa kuin ounastelin. Härvelit kyllä olivat. Kaksi oli kaatunut, neljä kadonnut (ehkä L on hakenut ne), yksi oli muuten vaan rähjäinen ja yksi oli hyvinvoiva.

Loppujen pystyttämisestä sen verran että hoidettiin se torstaina 23.3. eli matikan kirjoitusten aattona. Kerettiin kuvata vain ekaa tekelettä paikallaan kun jo kamerasta loppui virta. Mutta kävin sitten Sunnuntaina kuvaamassa muita ja samalla reissulla huomasin että pyörivä aurinko oli kadonnut keppeineen kaikkineen. Sitä ei näkynyt missään joten kai joku oli tykännyt siitä oikein kovaa.. No onneksi se oli juuri se jota sain kuvattua jo torstaina.

Suunnilleen kaksi viikkoa saivat siis oleskella.

Tässä kuvia pystyttämis-torstailta pyörivästä auringosta.(jos osaan laittaa ne)
kuvaliitteet:
[7.4.2006 18:10:37]  jääkylttiryhmän J: Saatua kommenttia ja kuviakin
Sain parilta äijältä kommentteja kun olin kuvaamassa jäällä:
"Mikä se on?" ja
"Mä oon ny kyllä ihan pihalla että mitä toi esittää"

Ja he eivät olleet toistensa seurassa. Halusivat niille merkityksen. Jos "kyltit" olisivat olleet lähempänä toisiaan tai jopa ihan samalla alueella niin että jos näkisi yhden, näkisi ne kaikki, olisi varmaan ollut helpompi käsittää että kyse on jonkin sortin taiteesta... Mutta eräs nainen oli ainakin ihan ilahtuneen oloinen kun asensimme aurinkoa.

Tässä vielä kuvia niin tulee kaikista kyhäilyistä.
kuvaliitteet:
[9.4.2006 18:02:14]  Annika Saarinen: Kiitokset kurssista!
Hei kaikki Muotoilukurssin oppilaat!

Oli mukavaa olla ohjaamassa teostenne suunnittelua ja toteutusta. Eipä ole montaa kertaa sattunut opettajaurallani, että kaikki oppilaat olisivat osallistuneet yhtä kiitettävästi kurssin aikaiseen työskentelyyn. Kaikki ryhmät saivat aikaiseksi mielenkiintoisia teoksia. Niiden dokumentoinnista täällä verkossa voi olla iloa sekä meille kurssiin osallistuneille että ulkopuolisille ihastelijoille.

Aurinkoista kevättä!

Annika S.
viestien alkuun