Etusivu Tutkimusnäkökulma Yhteisötaide Yhteisötaidekasvatus Innostaminen Johtopäätökset

SOSIOKULTTUURISEN INNOSTAMISEN LÄHTÖKOHTIA

Sosiokulttuurinen innostaminen lopputyöni työpajojen taustafilosofiana

Leena Kurki (2000, 11- 27) on tutkinut sosiokulttuurista innostamista. Mielestäni sen historiaan, taustatietoihin, periaatteisiin ja toimintatapoihin tutustumalla voi saada uusia näkökulmia yhteisötaiteen tekemiseen. Innostaminen on ammattimaista toimintaa ja perustuu suunniteltuun, päämäärätietoiseen ja tavoitteelliseen toimintaan. Innostamisen avulla pyritään parantamaan ihmisten elämän laatua, vahvistamaan identiteettiä ja saamaan yksilöt huomaamaan, kuinka heidän oma toimintansa arjessa ja yhteisössä liittyy laajempaan yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Tärkeää on vuorovaikutus ihmisen, hänen kulttuurinsa ja historiansa välillä.

Sosiokulttuurisen innostamisen periaatteet vaikuttivat lopputyöni työpajoihin. Roolini innostajana oli näkyvissä kaikissa työpajoissa, mutta korostui työskennellessäni pietarilaisen sairaalan lasten syöpäosastolla potilaiden parissa. Toiminta oli etukäteen suunniteltua, tavoitteellista toimintaa. Työpajojen suunnitelmat ja päämäärät kuitenkin joustivat ja muuttuivat työpajojen aikana, sillä pyrin huomioimaan mahdollisimman paljon osallistujien omia kiinnostuksia ja mielipiteitä.

Innostaminen pohjautuu sosiologiaan, psykologiaan, sosiaalipsykologiaan, pedagogiikkaan, sosiaalipedagogiikkaan ja taiteeseen. Innostaminen vaikuttaa yhteiskunnallisen järjestelmän kaikilla tasoilla eli kulttuurisessa, sosiaalisessa, taloudellisessa ja poliittisessa toiminnassa. Keskeisiä käsitteitä ovat yhteisöllisyys, osallistuminen, herkistyminen, dialogi, luovuus ja toimintaan sitoutuminen, jotka olivat keskeisiä käsitteitä myös lopputyöni työpajojen aikana.

Innostamista on tapahtunut aina: suomalaisessa mytologiassa innostajana toimi Väinämöinen ja kreikkalaisessa jumaltarustossa ylijumala Zeuksen poika Hermes. Innostaja on puhetorvi, opas, ohjaaja ja tien turvaaja. Hän luo ihmisiä yhteen, omaa taidon luoda suhteita, on toiminnan ja kommunikaation edistäjä sekä ihmisten usein erillään olevien arkipäivän maailmojen yhdistäjä ja dialogin edistäjä. (Kurki 2000, 8-14) Innostaminen tuli työpajoissa esille toimiessani keskustelujen välikätenä ja edistäjänä, luodessani suhteita ja ohjatessani taiteen avulla osallistujia yhteistyöhön.

Sosiokulttuurinen innostaminen on syntynyt Ranskassa toisen maailmansodan jälkeen demokraattisten arvojen elvyttämiseksi. Innostaminen on lähtenyt latinankielisestä sanasta anima/animus, jossa korostuu dynaaminen elämän ja hengen antaminen, "elähdyttäminen". Alun perin innostaminen on ammattina yhdistetty lähinnä vapaaehtoistyöhön ja nuorisotyöhön, josta se on laajentunut muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Se tuli vastauksena yhteiskuntien tarpeisiin, joihin liittyi ristiriitaisia ilmiöitä. Teollistuminen lisäsi työttömyyttä. Samalla se lisäsi vapaa-aikaa, jolloin kulttuuriteollisuus pääsi kehittymään. Teollisuuden mukanaan tuoma kaupungistuminen lisäsi puolestaan yksinäisyyden ja juurettomuuden tunnetta, mutta loi samalla uudenlaisen kommunikaatioverkoston. Tämän lisäksi massamedioiden kehitys passivoi perinteistä osallistumista luoden samalla uusia sosiaalisen innostamisen muotoja. Kulttuurinen elitismi vahvistui kasvattaen eroa kansankulttuurin ja korkeakulttuurin välillä. Syntyi Éducation populaire -liike, joka keskittyi työväestön kouluttamiseen ja vapaa-ajan toimintaan.
Ammattina innostaminen syntyi 1960-luvulla ja levisi aluksi lähinnä ranskankielisillä alueilla Euroopassa ja Kanadassa. Myöhemmin se tuli Educatión popular -liikkeen kautta Latinalaiseen Amerikkaan, jossa liikkeen toiminta oli radikaalimpaa ja vallankumouksellisempaa kuin ranskankielisillä alueilla. 70-luvulla se levisi Espanjaan ja 80-luvulla jatkoi leviämistä muualle maailmaan. 1960-luvulla vaikuttanut brasilialainen Paolo Freire on ollut keskeinen henkilö innostamisen kehittäjänä. Hänen vapautuksen kasvatustieteen metodologia vaikuttaa yhä innostamiseen liittyvissä keskusteluissa. (Kurki 2000, 11-36)

Innostaminen perustuu ihmisten omaan toimintaan, joten vastuu ei kuulu pelkästään innostajalle. Innostajan rooli korostuu yleensä projektin alkuvaiheessa, sillä hänen vastuullaan on pohjatyön tekeminen, organisointi ja ihmisten kiinnostuksen herättäminen, herkistäminen ja motivointi. Tärkeätä on myös arviointi projektin aikana ja sen jälkeen. Innostajalla pitää olla globaaleja visioita, vastuullisuutta, itsekriittisyyden kykyä, tutkimuksellista ja luovaa henkeä sekä vakavuutta täyttää antamansa lupaukset. (Kurki 2000 81-83) Innostaminen on tullut yhä ammattimaisemmaksi myös Suomessa. Tällä hetkellä sitä voi opiskella muun muassa Tampereella Nuorten akatemiassa (Koskinen 2007).


Lähteet:

Koskinen, Johannes. Sosiokulttuurinen innostaminen. http://www.nuortenakatemia.fi/sivu.php?artikkeli_id=301. Hakupäivä: 11.5.2007

Kurki, Leena 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Vastapaino.


takaisin alkuun