Malmin lentokenttä
Rakennus
Tytöt kuvaavat
Puu

Lentokenttä
Auto
Kielto
JUliste

Oppilaat tutustuvat Malmin lentokenttään.
He havainnoivat ympäristöään ottamalla kuvia.

takaisin karttasivulle

LENTOKENTTÄ

Opetuskokeilu Suutarilan yläasteen oppilaiden kanssa

Opetin syksystä 2004 kevääseen 2006 Suutarilan yläasteella Helsingissä. Aluksi toimin sivutoimisena tuntiopettajana, mutta myöhemmin toimin viran sijaisena. Opetuskuvani oli laaja: opetin peruskuviksesta syventävään kuvataiteeseen 7., 8. ja 9. luokkalaisia eli 13-15-vuotiaita. Syventävää kuvataidetta opetin maalaus-, tietokonegrafiikka-, videokuvaus- ja animaatiokursseilla. Lentokenttä-projektin tein Taideteollisen korkeakoulun seminaarityön yhteyteen. Toteutin suunnitelmani 9. luokkalaisten animaatiokurssin yhteydessä kevään 2005 aikana. Animaatiokurssi oli vapaavalinnainen kuvataiteen kurssi, johon osallistui 19 oppilasta. Koulukohtaisessa OPS:ssa painotettiin, että kurssin tuli opettaa oppilaat käyttämään animaation tekniikoita monipuolisesti, joten koin, että minulla oli vapaus suunnitella kurssin sisältöä omia kokemuksiani hyödyntäen. Kurssi tapahtui 18.2-12.4.2005 välisenä aikana. Opetustunteja oli kurssin aikana yhteensä 32. Kokeilun aikana tutkin osallistumista, kokemusta, havainnointia ja yhteisöllisyyttä taidekasvatuksessa omassa työympäristössäni. Lähtökohtanani oli konstruktivistinen opetusnäkemys sekä sosiokulttuurinen innostaminen. Tämän lisäksi käytin kurssia suunnitellessani hyödykseni omia taidekokemuksiani, muiden tekemiä yhteisötaideprojekteja sekä teoriaa yhteisötaiteesta, joita olin käsitellyt seminaarityössäni. Kestävä kehitys, nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman aineisiin sisällytettävä aihekokonaisuus, on tärkeä osa kurssin sisältöä.

Tavoitteenani oli yhdistää paikkaan tutustumista, havainnoimista ja animaation tekoa sekä viedä oppilaat pois koululuokan vaikutuksesta. Halusin noudatella konstruktivismin periaatteita, joiden mukaan paikalla ja ihmisryhmällä on tärkeä merkitys. Tavoitteenani oli, että oppiminen tapahtuisi paikan ehdoilla, sieltä löytyviä maisemia, rakennuksia, objekteja sekä löytöesineitä havainnoimalla. Halusin, että oppilaat saisivat itse päättää, minne mennä, mutta paikan tulisi olla lähellä heidän kotikulmiaan. Oppilaat valitsivat Malmin lentokentän, joka sijaitsi koulun ja jokaisen kodin lähettyvillä. Mielenkiintoista on, että jatkuvasti käydään keskustelua mediassa siitä, tullaanko toiminta Malmin lentokentällä lopettamaan piakkoin. Tämän vuoksi luulen, että lopettamisen aiheuttama nostalgia saattoi vaikuttaa oppilailla paikan valintaan. Kaikki oppilaista eivät olleet koskaan käyneet paikassa, mikä herätti myös heidän kiinnostuksensa lähiympäristössä sijaitsevaan tuntemattomaan paikkaan. Kurssin aikana tärkeää oli syventää oppilaiden oman elinympäristön tuntemusta ja samalla mahdollistaa kotiseudun katsomista uusista näkökulmista. Samalla ajattelin, että arvostus paikkaa kohtaan saattaisi kasvaa sekä identiteetti jäsentyä suhteessa kasvuympäristöön. Halusin lisätä myös oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteisöllisyyttä, vuorovaikutusta toiminnan kautta ja kommunikointia. Tämän lisäksi kurssin aikainen tavoite oli pyrkiä rikkomaan totuttuja tapoja nähdä ympäristö. Toimin observoijana, joka osallistui oppilaiden kanssa havainnoimiseen, oli asiantuntemuksensa välittäjä ja ohjaaja. Havainnoin oppilaiden toimintaa kirjoittamalla muistiinpanoja, dokumentoimalla toimintaa digikameralla sekä täsmentämällä alkuperäistä opetussuunnitelmaani, jossa oli konstruktivistisen oppimisnäkemyksen mukaisesti alussa vain keskeisimmät ideat, jotka muuttuivat kurssin aikana.

Ennen lähtöämme lentokentälle, kerroin oppilaille ideoita siitä, mitä tulisimme tekemään paikan päällä sekä tämän jälkeen loppukurssin ajan. Oppilaat saivat katsella lentokentän karttoja ja tutustua paikkaan pintapuolisesti. Kerroin samalla, että menisimme Malmin lentokentälle havainnoimaan valokuvauksen, piirustuksen ja kirjoittamisen avulla sekä keräisimme paikan päällä eteen tulevia esineitä, roskia, kiviä, oksia, käpyjä jne. Suunnittelu ja havainnoiminen tulisivat tapahtumaan pienissä ryhmissä, joiden jakamiseen oppilaat saisivat itse vaikuttaa. Lopulta tekisimme animaatioita, joissa yhdistelisimme keräämiämme objekteja ja tekisimme niistä esimerkiksi animaatiohahmot. Animaatiotaustan tekoon käyttäisimme myös objekteja, kuvia ja piirustuksia, joiden avulla tekisimme kollaaseina taustoja tai käyttäisimme niitä apuna maalatessamme tai rakentaessamme taustamateriaalia. Tavoitteena oli siis opiskella havainnoinnin ja kokemuksen kautta ja löytää esimerkiksi merkkejä ympäristöstä, jotka suuntaavat mielenkiinnon kohteita ja antavat ideoita animaatioiden toteutukselle. 9. luokkalaisten ensireaktio kertomiini ideoihin oli ristiriitainen: tämä näytti omasta näkökulmastani heille uudelta tavalta toimia taiteen parissa, jonka vuoksi osa nuorista suhtautui aluksi koko projektiin epäluuloisesti.

Näytin ensimmäisillä tunneilla omia animaatioitani sekä muita animaatioita, joiden ajattelin antavan viitteitä siitä, miten animaatiota voisi lähteä tekemään. Harjoittelimme ensin animaation teknistä toteuttamista, jolloin oppilaiden oli helpompi hahmottaa, miten havainnoida Malmin lentokenttää.  Varasin Malmin lentokentälle aikaa noin kolme tuntia. Oppilaat jakautuivat neljään ryhmään ja jokainen ryhmä toimi erikseen paikan päällä. Tärkeää oli, että keskustelu ja päätöksenteko ryhmässä toimisivat tasa-arvoisesti. Oppilaat ottivat kuvia, keräsivät oksia, käpyjä, maasta löytyneitä kuitteja sekä lentokentän rakennuksen sisältä löytyneitä esitteitä ja karttoja. Tämän lisäksi he piirsivät lentokentän miljöötä ja esineitä, joita sieltä löysivät sekä kirjoittivat muistiinpanoja ja yksittäisiä sanoja ajatuksistaan. Halusin täsmentää, että pelkkä paikassa kuljeskeleminen, kuunteleminen, tarkkaileminen, istuminen, oleminen ja katseleminen voivat olla myös aktiivista toimintaa. Onnistuin tuomaan aikaisempaa kokemustani ja tietoani yhteisötaiteesta opetukseen ja sain oppilaat ajattelemaan ja toimimaan aktiivisesti. On kuitenkin huomioitava, että tällainen opetusmetodi tuntui olevan oppilaille uusi, joten se vaatii totuttelua. Tämän vuoksi jotkut oppilaat valittivat, että eivät tienneet, mitä heidän pitäisi tehdä. Yritin selittää heille mahdollisimman selkeästi tehtävänannon. Luulen, että kirjallisena tehtävänanto olisi ollut selkeämpi. Olsin voinut tehtävää alustaessani näyttää tehtävänannon konkreettisesti powerpointesityksenä ja antaa vielä Malmin lentokentällä lapun jokaiselle oppilaalle, johon olisin selittänyt tehtävän selkeästi. Luulen, että tämä kokeilu avarsi kuitenkin oppilaiden ajatuksia siitä, mitä kaikkea taide voi olla.

Seuraavalla opetuskerralla oppilaat kirjoittivat animaatiotarinoita omissa ryhmissään. Tarinoiden tuli liittyä jollain tavalla Malmin lentokenttään fiktiivisesti mielikuvitusta monipuolisesti käyttäen. Tämän jälkeen oppilaat suunnittelivat animaatioiden toteutusta. Suunnittelun jälkeen he tekivät animaatiohahmoja ja -taustoja ja tulostivat kuvia, joita olivat ottaneet Malmin lentokentällä. He myös maalasivat, piirsivät ja rakensivat animaatioympäristön käyttäen muun muassa Malmin lentokentältä löytämiään esineitä ja paikan karttoja. Tämän lisäksi he käyttivät muovailuvahaa, nappeja, höyheniä, lankaa ja kankaanpaloja, joita löytyi koulusta. He näyttivät pitävän ryhmätyöstä ja yleensäkin pohjustustyön tekemisestä, jossa he ilmaisivat mielipiteitään vapaasti.

Projektin aikana keskustelimme ympäristön merkityksestä ihmiselle, kierrättämisen arvostamisesta sekä rasismista. Kävin esimerkiksi mielenkiintoisen keskustelun erään poikaryhmän kanssa, joka olisi halunnut tehdä animaation, jossa oli mielestäni liian rasistisia kommentteja romaneista. En halunnut tyrmätä heidän ideaansa kokonaan, sillä haluan toimia ohjaajana, enkä tuomarina. Keskusteltuamme ryhmä lupasi tuoda ajatuksensa esille ketään loukkaamatta. Keskustelujen avulla opin uusia asioita heidän elinympäristöstään ja koulustaan sekä ymmärsin heidän näkökulmaansa asioista, vaikka ne eivät välttämättä minua miellyttäneetkään. Samalla tajusin, kuinka syvällä heidän asenteensa jo olivat kotitaustojen tai kaveriporukoiden vaikutuksesta. Näin lyhyessä projektissa niiden puimiseen ei kuitenkaan jää tarpeeksi aikaa.

Lopulta katsoimme animaatiot ja arvioimme niiden toteutusta. Mietimme, mikä niissä oli onnistunutta ja missä olisi voinut tehdä toisin. Oppilaat tekivät animaatioita, joissa heidän omat kiinnostuksen kohteensa, yhteistyökykyisyytensä ja ajatusprosessiensa kehittyminen kurssin aikana näkyi. Olin tyytyväinen myös itseeni, vaikka aina on kehittämisen varaa. Animaatiokurssin ohjaaminen toi minulle uusia ideoita, joita haluan toteuttaa tulevaisuudessa erilaisin metodein.

Jälkikäteen olen miettinyt, kuinka olisin voinut toimia toisin. Tällainen taiteen tekeminen oli oppilaille täysin vieras. Minun olisi pitänyt esittää oppilaille vielä konkreettisemmin, mistä oli kysymys ja mitä tekisimme. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, tehtävää alustaessa powerpoint-esitys ja lappu Malmin lentokentällä olisivat voineet tehdä aiheesta ja tehtävästä konkreettisemman. Olisin voinut näyttää myös enemmän aikaisemmin tehtyjä projekteja ja muuta tietoa aiheesta, jotta he olisivat saaneet paremman käsityksen heti alkuun siitä, mitä he voisivat tehdä. Muutamilla oppilailla oli juuri tämän vuoksi motivaatio-ongelmia kurssin suhteen ja he valittivat, että eivät tajunneet, mitä olimme tekemässä. Tämän lisäksi kurssin animaatiot olisi ollut hyvä esittää koulussa muille oppilaille. Jossain vaiheessa koululla oli tarkoituksena järjestää kevään videogaala, jossa saman vuoden tuotoksia olisi esitelty koko koululle. Erilaisten hankaluuksien vuoksi se kuitenkin peruuntui. Tällä hetkellä oppilaiden työt ovat esillä täällä verkkoympäristössä, mutta en opeta enää Suutarilan yläkoulussa ja oppilaat ovat jo päässeet peruskoulusta, joten projektia ei voi enää jatkaa. Projektin jatkaminen olisi ollut mielenkiintoista, sillä tällöin oppilaat olisivat voineet kertoa mielipiteistään ja muista ajatuksistaan projektista. Joka tapauksessa jokainen oppilasryhmä sai aikaiseksi animaation - vaikkakin yhdeltä ryhmältä olisin toivonut, että he olisivat keskittyneet tekemiseen enemmän. Keskustelua kurssin aikana syntyi paljon. Se antoi oppilaille uuden tavan tehdä ryhmätyötä ja havainnoida ympäristöään. Eniten kurssi antoi varmasti kuitenkin itselleni, sillä se toi ideoita muun muassa siitä, miten toimia seuraavien ryhmien parissa yhteisötaiteellisissa projekteissa.  

Kuvia Lentokenttä-projektista

Oppilaat havainnoivat lentokentällä kuvia ottamalla, muistiinpanoja kirjoittamalla ja piirtelemällä. He myös keräilivät oksia, käpyjä ym. animaatioita varten. Tämän jälkeen he suunnittelivat ja työstivät animaatioita koulussa.


video: Lentokenttä-projektin animaatiot

takaisin alkuun